Jaa

Madeira Vol 3 Levada do Rei

Käytiin illalla intialaisessa ravintolassa illallisella. Oli kyllä hyvät pöperöt, voin suositella. Chicken tikka masala poltteli vain sisään mennessään, se on jo puoli voittoa. Aamulla heräsin taas kuitenkin kukkoparan pieraisun aikaan ja aloin pähkäillä maailman menoa. Yhtään ei tullut paremmaksi vaikka kuinka märehdin. Sitten minä hoksasin vielä seuraavankin murheen, minä olin hukannut minun stetsonin. Kyllä, juurikin sen keltaisen lippalakin joka minulla on aina matkakuvissa päässä. Sellaisen Englantilaisen lippalakin joita on Peaky Blindersissä, ilman partakoneen terää.

 

Välittömästi soitin (no en soittanut heti, odotin että paikalliset alkuasukkaat herää myös) eiliselle taksikuskille ja sanoin että mitä äijä, missäs viilletät. Sanoi olevansa ajossa ja että takapenkki on täynnä turisteja. Minä kerroin sille että minun myssy on kadonnut, ja siksi toiseksi, tarvittaisiin taas taksikuskia kun vaimo päätti että mennään levadalle.

Kuski silmäili puhelun aikana auton läpi ja sanoi että ei ole Heinolan kaljun peittävää kangaskappaletta autossa, mutta että hän on 10 minuutin kuluttua siellä kalastajakylässä ja käy puristelemassa paikallisia pillistä josko myssy löytyisi. Soitti 10 minuutin kuluttua ja sanoi että ei tunnista kukaan ottaneensa hattua. Saamari. Kyselin tässä vaiheessa että olisiko kaverista meille kuskiksi, pitäisi päästä saaren toiselle puolelle, siellä on seuraava etappi, reipas 5km viemäriputken vierustaa, eli Levada do Rei. Kuski kertoi, että päivä on täynnä, mutta yllätys yllätys, hänellä olisi kaveri joka voisi viedä meidät. On nämä kauppamiehiä kuitenkin. Minä olen aina pähkäillyt niin että jos joku on edes tutun tuttu, niin se on parempi kuin täysin tuntematon. Ei se aina toimi mutta melko harvoin tulee ihan täysin huijatuksi.

Eli sovittiin, että aamiaisen jälkeen taksikuskin kaveri hakee meidät hotellilta jotta päästään reissuun. Minä nautin jälleen aamiaisella kuohuviinilasillisen, on se kyllä sivistynyttä, en aio tätä tapaa tuoda kuitenkaan mukanani kotiin (Suvi ei hyväksy, muutoin kyllä). Aamiaisen jälkeen puettiin päälle, tällä kertaa vähän lämpimämmin ja muksuillekin vedenpitävää mukaan, se on saaren pohjoispuoli sateisempaa seutua. 

Taksikuski odotteli aulassa ja me tunkeuduttiin jälleen pieneen kiian. Kun minä tunnen yhden Kiian niin tuo äskeinen alkoi kuulostaa melko likaiselta, mutta en poista, anteeksi Kiia. Pojalla ei ollut sateen pitävää takkia päällä ja minä kysyin taksikuskilta että mentäisiinkö takkikaupoille. Kuski kaarsi paikallisen superhypermarketin pihaan ja minä pinkaisin levadaeväskaupoille, Suvi lähti Arvidin kanssa ihmettelemään niitä takkeja. Ilman kummempia kohelluksia minä hommasin pari olutta, parit limpparit, sipsejä ja suklaalevyn, pikku-ukkeli sai takin. Ja sitten mentiin.

Näille on tänne Madeiralle rakennettu EU varoilla päätiet. On jumankauta formularadan laatuista pätkää saaren ympäri ja pari kertaa yli. Nämä luulee kaikki olevansa jotain saakelin Fittibaldeja. Mukelot hymyili kun lärvit painui shikaaneissa ikkunoihin, ja minä hapuilin turvavyöstä lisätukea, Suvi oli jälleen tuoreen A4 värinen. Hienot maisemat vilisi ikkunoissa. Kaiken lisäksi oltiin kaikki hetkinen ihan pilvessä. No ei ollut jekkumalborosta kyse, porhallettiin kukkulan yli ja pilviverho oli matalalle, ei liity Jazztupakki meidän touhuihin.

Kuski vei meidät siis Levada do Rein alkupäähän. Tämä levada kulkee sellaisilla nurkilla joista minä tykkään erityisesti. Maasto on kuin viidakkoa, mutta puhdasta sellaista. Vihreää pukkaa vihreän päälle, kalliosta kasvaa jäkälän näköistä horsmaa, maasta puskee ylös perinteisen joulukuusen kokoista saniaista ja puiden rungoilla kipuaa murattia. Ei haise mädäntyneet lehdet, ei ole muovipusseja ja pulloja, ja ilma on hyvän tuoksuista. Lämpötilakin on sopiva, t-paidassa tulee vilu jos seisoo paikoillaan. Tämä olisi yksi niistä paikoista joita minä kuvittelisin, että olisi siellä minne pääsee jos on ollut oikeasti kiltti, enkä puhu nyt vaimoni paikoista, ekumeenisemmin ajattelen. Oli muuten aika hyvä vitsi, huomasitteko?

Köpöteltiin jonossa taas viemärin vierustaa, näköalat oli mahtavat. Oletteko ikinä kuulleet että valokuviin ei saa jotenkin vangittua sitä tunnelmaa, ja että paljon oli rotko syvempi ja putous korkeampi, kuva vääristää. Toiseen potenssiin saa noissa kuvissa olevat notkelmat ja nousut laittaa pääsette tunnelmaan. Ihan törkeän hienoja paikkoja. Mentiin puiden varjostamassa holvissa, ja nämä puut ei olleet ihan tuoreimmasta päästä, ikimetsää olisi meidän kotinurkilla nämä puskat.

Sitten me tultiin siihen kohtaan joka karsii jyvistä akanat, eli vesiputous kasteli tasaisesti koko kävelypolun. Niin vain pläjäytettiin koko konkkaronkka läpi vesiputouksesta. Minä ensimmäisenä, ja kun minä olin koheltanut sen läpi, huusi rakas tyttäreni että muutoin hyvä mutta minun sadetakki on yhä sinun repussa. Minä sanoin sovittelevasti että voivoi, lähdepä liikkeelle ettei synny jonoa. Suvi kertoi elekielellä että minä olen ajattelematon moukka ja muutoinkin vähän tyhmä, lienee oikeassa.

Kääntöpaikka siellä päässä oli upean putouksen kohdalla, ja ei jäänyt epäselväksi oliko tämä levada tässä, viidakkoveistä olisi tarvinnut jos vielä olisi tehnyt mieli edetä. Tällaisen edestakaisen reissun ainoa merkittävä haittapuoli on se että aina tulee porukkaa vastaan. Kun ollaan 50-250m korkealla ja toisella puolella on suora pudotus, niin ikävän läheiseen kontaktiin joutuu vastaantulijan kanssa, varsinkin tällainen pömppävatsa. Nyt kun täällä ei ole turistikausi pahemmin päällä, oli ohittelu kuitenkin siedettävällä tasolla.

Minä olen ihan älyttömän ylpeä siitä, että nuo meidän muksut köpötteli koko reissun ilman urputusta. Kävi meillä sellainen hama että yhdessä kohtaa Helinä putosi reitiltä, onneksi siinä kohtaa oli pudotusta vain metrin verran, tyttö totesi välittömästi että ei mennyt puhelin rikki. Kovempaa tekoa ovat tytöt ja puhelimet, minulta jätti pumppu yhden lyönnin väliin.

Eli lämpimästi suosittelen tätä reissua. Yhden asian haluaisin sanoa näistä levadoista. Ne on ihan kelpo kävelyitä, jonkinmoisessa kunnossa on tomumajan oltava. Jos siinä opaskirjassa lukee että helppo ja matkaa tulee 10 km, niin kyllähän se niin on.  Varmistakaa kuitenkin jo siellä kotinurkissa että 10 kilometrin käpöttely onnistuu. Jos se ei nimittäin onnistu kotona,  niin ei se onnistu täälläkään, ja ihan joka paikasta nämä taksikuskit ei tuupertuneita turisteja nouda. Tämä tuli mieleen kun katselin muutamaa melko väsynyttä matkalaista tämän päivän köpöttelyn aikana.

Huomenna olisi uudet kikkailut edessä, saapa taas nähdä ketä sattuu, ja mihin.