Viime yönä Suvi ei juurikaan nukkunut. En ollut minä syynä, pähkäili itänaapurimme touhuja ja pelkäsi tätä päivää. Oli päätetty nimittäin köpötellä reissu jossa uhkailtiin jyrkillä pudotuksilla. Minä yritin selittää että ainahan se voi kahlata levadassa, mutta ei kuulema olisi hyvä juttu.
Minulla taas maailma hymyili, minä olin saanut myssyni takaisin, ja pyörin yöstä vain puolet pohtien että mitä se Putin oikein meinaa. Palataan tuohon myssyyn joskus toiste, toisesta aiheesta en ajatellut avautua.
Taksikuski nouti meidät hotellin edestä ja sovittiin että se pudottaa meidät köpöttelyn alkuun. Olin jutellut kuskin kanssa edellisellä kerralla ja kertonut että kovasti tykkään merenelävistä lautasella, mutta laatuvariaatio on siinä määrin mittavaa että en kovin herkästi tartu mahdollisuuteen. Minun kokemukseni mukaan ne joko maistuu pahalle, tai on kumimaista, tai sitten menee maha vikkelälle. Kaikki on kokeiltu, kerran jopa samalla kertaa. Kuski kertoi että hänellä voisi olla hyvä paikka tarjolla.
Puolen tunnin ajelun jälkeen me päästiin pelipaikoille, kuski pysäytti kylässä olevalle paikalliselle kaupalle ja minä hommasin taas levadaeväät. Ainoa muutos oli että olut oli pullossa. Kaupalta oli 50m köpöttely levadan alkuun ja sovittiin kuskin kanssa tällit 3 tunnin päähän. Siinä kiian ympärillä pyöri jo pari Saksalaista siihen malliin että taksikuskilla taisi olla vähän kiire päästä taas hommiin. On se kyllä kauppamies, hyvä niin.
Kävely kulki vanhan levadan reunaa myöden, vasemmalla puolella avautui aivan saamarin jyrkkä rinne, ja oikealla pystysuora seinä täynnä kasvillisuutta. Ja tiedättekö mitä? Jos kävelisi takaperin, niin se olisi toisinpäin, melko hämmentävää. Taas minä olin hyvässä paikassa. Suvilla on ihan oikeasti kohtalainen vertigo, eli se ei tykkää ihan hirveästi korkeista paikoista. Hassusti alkaa kimittämään. Sovittiin että Suvi menee ensin, ja sitten meidän muksut, ja minä viimeisenä. Kun oli menty 3 km, hattuili mukulat toisilleen siinä määrin että minua alkoi oikeasti ottamaan pattiin. Eli tämän jälkeen Helinä siirtyi viimeiseksi. Minä toimin välimiehenä. Suvi kulki edessä koska sen vertigo on sellaista että ei sitä sen oma tippuminen niin hirvitä, sitä hirvittää että ipanat putoaa. Ihan oikeasti se jäätyy jos Arttu tai Helinä hyppii jyrkänteen reunalla. Arvatkaa kuinka hienoa mukeloista on hyppiä reunoilla ja katsoa kun äiti menee kalpeaksi. Melko monta tuntia tuli kännykkäpenaltia tänään muksuille.
Mielettömän hieno on kyllä tämäkin levada. Reitti kulkee vuoren rinnettä pitkin todella hienolle pikku putoukselle. Minä tein siitä videonkin, saatan laittaa sen jonnekin, jos osaan. Putouksella me survottiin kapeisiin kasvoihimme levadaeväspaketti. Sellaisen ohjeen sanon paikalla vieraileville että jos tulee pissahätä, ja päätät siinä putouksella kipittää sinne isojen kivien taakse pissalle, niin tiedoksi vaan, siinä menee heti pään päällä jatkoreitti. Älä jää ravistelemaan, saattavat epäillä runkkariksi (saa nähdä hyväksyykö meidän siveellinen tekstinrarkastaja äskeisen).
Tämän putouksen jälkeen retki jatkuu pätkänmatkaa ja sitten tulee jyrkät portaat. Jos näitä portaita ei hoksaa, tulee kuulema boulderointia. Minä en enää niin kallioseinämässä roikkumisesta roikkumisesta perusta ja niinpä me valkattiin portaat.
Portaiden jälkeen alkoi sitten oikeasti hankalammat pätkät, ja kaiken lisäksi saattaa nähdä pissalla hemputtelevia kavereita pienen putouksen luona. Meni reitti kapeaksi, kulki vesiputouksen alitse ja pätkä mentiin tunnelissakin. Kivivyöryt olivat vieneet mennessään turva-aidan ja vaikka levadan reuna oli tukeva ja melko leveä, veti maan vetovoima jopa meikäläistä kohti jyrkännettä. Muksut sai aina vaan lisää penaltia, ensi viikon maanantaina on kännykät seuraavan kerran käytössä. No ei ole, pakko ne oli palauttaa kun ainoa taskulamppu oli kännykässä ja minun pää tuli kuhmuille jos pimeässä piti taivaltaa. Hietaanpieriöille on nämä paikalliset tunnelit nakerrettu.
Minä siinä levadaa kulkiessa pällistelin näitten alkuasukkaiden viljelysmaita. Kämmenenkokoinen pläntti pystysuorassa seinämässä, ja niille oli istutettu banaaneja. Melko huonosti pääsee traktorilla hommiin, käsipelillä on keltaisia hedelmiä hoivattava. Taksikuski valitteli että nykynuoriso ei enää halua jatkaa vanhempiensa viljelyksiä. En kyllä ihmettele, en minäkään lähtisi tukkimetsään pokasahan kanssa. Eli täälläkin maaseutu kuolee jatkajien puutteeseen, saisi varmaan halvalla ostettua tiloja. Sääli vaan kun ei itse uskaltaisi mennä viljelyksille kuin pienessä pöhnässä, sen verran hankalissa paikoissa on palstat.
Saatiin levada läpsyteltyä loppuun, ja taksikuski viittelöi meidät autolle. Levadan jälkeen ainakin meikäläistä hiukoo ja vähän janottaa. Kuski polkaisi kiialla alamäkeen jarrut vonkuen, sillä on jotain häkkää vasemmassa takajarrussa, joko palat loppu tai levy kierossa. Mentiin Ponta de Sol nimiseen kylään, ja siellä olevaan snack baariin. Ei ollut tämä paikka tehty gourmet ravintolaksi. Eikä muuten näkynyt muita turisteja, pelkästään oli paikallisväestöä.
Vessajonossa seistessäni kokki viittelelöi minut tiskille ja ojensi isoa lusikkaa, siinä lusikassa oli pätkä mustekalan lonkeroa. Elämäni ensimmäinen kerta kun söin mustekalaa vessajonossa. Ja elmämäni ensimmäinen murea mustekala, yhtään ei muistuttanut kondomia. En minä kyllä ole kondomia syönyt, mutta voisin kuvitella että on sitkeää. Minä kipitin ravintolan yläkertaan jossa pöytämme sijaitsi ja sanoin Suville että mustekala voisi muuten olla hyvää. Tilattiin minulle olutta ja Suville hippasen viiniä. Ruuaksi otettiin niitä samoja puolikkaita simpukoita, jotka muuten ovat kuulema etanoita. Eli limpetsejä, sitten otettiin pieniä kärvennettyjä kaloja ja mustekalaa. Seuraksi vielä pari paikallista valkosipulileipää.
Tarjoilia unohti Suvin viinin, ja jätti toisen leivän tuomatta. Silti oli tähän mennessä matkan paras ruokailu, menee merenelävien osalta Tepposen kärkikastiin ihan koko elonpätkän matkalta. Painotan nyt että simpukoitten ja mustekalan osalta, itse kyllä paistan aika hyvät ahvenet. Vilpittömästi suosittelen paikkaa nimeltä Casa de Pedra. Jos ajattelet mennä sinne hienostelemaan niin varmaan sekin onnistuu, mutta tarjoilijaan se ei vaikuta, sillä on koko ajan kiire koska ruokaa menee siihen tahtiin että heikompaa hirvittää. Jos Tepposen leipä puuttuu tai Suvin viini uhkaa jäädä pulloon niin tiedättekö mitä, silloin pitää avata ääntä. Kun minä sanoin tarjoilijalle että unohdit sen viinin, niin sehän toi, ja minulle toisen oluen, leipää en halunnut lisää kun se ensimmäinen riitti. Eli hyvin päättyi tämäkin tarina.
