Joko kävit Bangkokissa?
Nyt tämä juttu tarvitsee pienen alustuksen, koita kestää rakas lukijani. Minun lapsuudessani, 70 luvun lopulla, suomalaiset vasta aloittelivat turistimatkailua. Minun vanhemmilleni kävi köpelösti ja ne sekosivat totaalisesti kreikkaan. Ne istuskeli talvella kotosalla ja unelmoi rantataverassa nautittavasta ouzosta, fetasalaatista ja auringosta, ne jopa joi retsinaa ja osallistui kansalaisopiston kreikankurssille, että parakalo vaan teillekin. Tämän mielenhäiriön seurauksena pikku Tepponen vietti poikkeuksetta kesälomansa käristymällä kreikan saaristossa. Tuollaiselle 10 v ikäiselle jantterille alueen historia, edullinen alkoholi ja paikallinen ruokavalio olivat sivuseikkoja, minä kulutin kaiken vapaa-aikani snorkkeli suussa ja sukelluslasit syvällä päässä. Minä rakastin ja rakastan merta. Minulla itselläni on nyt kaksi lasta ja yksi tärkeimmistä asioista minun ämpärilistallani on ollut sukeltaminen oman perheeni kanssa. Minä olen unelmoinut siitä että voin seurata vierestä kun lapset astuvat ensimmäistä kertaa täysin uuteen maailmaan. Se ensimmäinen sukellus oikeassa paikassa, oikeaan aikaan on nimittäin kuin astuisi vieraalle planeetalle. Osittain minä olen tämän homman jo kerran toteuttanutkin, minä tutustutin rakkaan vaimoni sukeltamiseen juurikin tuolla Thaimaassa, paikkana Phuket ja vuosi oli 2005.
Kävi ilmi että kaukaa viisaana minä olin varannut Krabille hotellin ilman aamiaista. Tähän asti meillä on ollut käytäntönä se että survomme itseemme hotelliaamiaisen, ja tämän jälkeen syömme milloin missäkin. Ensimmäisenä aamuna uudessa hotellissa päädyimme siihen että kokeilemme kuitenkin hotellin tarjoaman aamupalan, ja jos se on hyvä, haukumme kaikki Tepon. Ei tarvinnut haukkua Tepposta, nuudeli, kana, paistettu riisi ja paksut pannukakut eivät ole meikäläisen mieleen aamupalana, muutoin kyllä. Ei tämä tarjonta tuntunut täyttävän muunkaan perheen tarpeita.
Aamupalan jälkeen rasvattiin koko pesue 50 kertoimen aurinkovoiteella ja kyllä, sellaisella koralliystävällisellä mallilla (näkee purkista kun ottaa silmän käteen). Viimeksi, vaivaiset 15 vuotta sitten, pällisteltiin tuon Suvin kanssa koralleja muita mereneläviä sellaisessa paikassa kun Chicken Island. Paikka jäi minulla positiivisessa mielessä hampaankoloon ja niinpä me päätettiin suorittaa ensimmäinen snorklausreissu lasten kanssa juurikin tuossa kohteessa.
Molemmat muksut on harrastaneet uimista ja Helinä kilpailee joten elementti oli tuttu, uiminen ja sukellus on kuitenkin eri juttu, pelkkä putken läpi hengittäminen saattaa ahdistaa. Hämmentävä korkeanpaikan kammo jyrkästi laskevalla pohjalla, yhdistettynä erikoisiin eläimiin, ja pieni liraus vettä sukelluslaseissa voi räjähtää käsiin, ja kun paniikki on päällä, muuttuu 30-40 kg painoinen ipana äärettömän vaikeasti hallittavaksi. Näillä vesillä ei oikeasti voi vain hypätä jordaaniin.
Niinpä ennen tätä varsinaista avovesikurssia minä oli pitänyt meidän muksuille pikakurssin pintasukelluksesta hotellin uima-altaalla.
Pikakurssiin kuului kuperkeikka vedessä lasti ja snorkkeli päällä, putki piti saada tyhjennettyä vedestä niin että pää pysyi veden alla. Lisäksi lasit piti pystyä pukemaan ja tyhjentämään vedessä, ilman että tassut ottaa pohjaan. Uima-altaan ympärillä aurinkotuoleissa marinoituvat katsojat hämmästelivät peräti sotilaallista touhua. Tepponen huusi ohjeita ja muksut pyllyilivät vedessä.
Muutaman harjoituksen jälkeen homma oli kuitenkin selkeästi paketissa ja olimme valmiita siirtymäätaipaleelle Ao Nangin rantaan.
Pitkähäntävenetouhu oli hieman muuttunut 15 vuoden kuluessa. Edellisellä kerralla rannassa keskusteltiin kuskin kanssa ja jos hinta miellytti, hypättiin paattiin. Nyt rannalla oli koju jos ostettiin lippuja pääluvun mukaan, tämän jälkeen odoteltiin että veneeseen tuli riittävästi porukkaa ja sitten mentiin. Kun porukkaa ei tullut riittävästi, piti ostaa pari lippua lisää ja sitten me saatiinkin paatti omaksi. Nuppia kohti lipuille tuli hintaa loppujenlopuksi 9€. Tällä sijoituksella saimme edestakaisen siirtymän ja oikeuden päättää milloin halutaan palata hotellille. Ei paha hinta jos ajatellaan että minä täyttäisin kohtsillään yhden unelmani.
Ne joille tämä pitkähäntävene on tuntematon niin minä kuvailisin jotakuinkin seuraavilla sanoilla. Kyseessä on ylettömästi lihonnut kirkkovene johon on kytketty Izusun abouttiarallaa 2.5l dieselkone, en usko että tekevät näitä erikseen, suoraan on revitty jostakin pakusta tämä motti irti. Kone on pultattu kiinni paatin perään asennettuun laakeroituun lattarautalevyyn. Moottorin voimansiirtoon on liitetty 3-5m rautaputki. Putken sisällä kulkee akseli ja akselin päässä pyörii ropeli. Tällaisella vekottimella saavutetaan ääntä, savua, tärinää ja verrattain vikkelä vauhti sekä sukkela liikuntakyky matalissakin olosuhteissa. Paikalliset merikapteenit käsittelevät näitä voimansiirtovälineitä käyttäen käsiä, varpaita ja välillä hampaita. Koko ajan pitää jotain nippaa virittää, rasvata ja kiristää, mutta matka etenee. Kaikenkaikkiaan hämmästyttävä laitos jota en ikimaailmassa lanseeraisi kotimaahan.
Tähän tarinaan jatkopala ilmestynee sitten ehkä lähipäivinä… päästiin veteen asti.
