Kun minä olin pikkupoika Tapanilassa, niin jos jonkun isä lähti Norjaan, niin se joutui linnaan. Selkeästi parempi vastaus on sanoa että Norjassa, kun kysytään että missäs olet ollut kun ei ole miestä näkynyt. No nyt lähti Tepponen Norjaan, mutta mamman kanssa.
Joko taas, voisi joku kysyä? Vastahan me viisi vuotta sitten käytiin kahdestaan reissulla, Wienissä. Meillä oli 10v hääpäivä, osallistuttiin pain day -tapahtumaan. Mutta pettymysten pettymys, ihan turhaan otin tuolloin mukaan käsiraudat ja nahkaruoskan, kyseessä olikin koirien krooniseen kipuun keskittyvä koulutus. Hitto.
Koirien jalostuskonferenssi Norjassa
Tällä kertaa osallistuttiin konferenssiin jossa aiheena oli koirien jalostus, ja järjestäjänä norjalainen eläinsuojelujärjestö. Eli metritolkulla otin mukaan foliota, että saa tehtyä suojahattuja, siinä määrin oli rajun kuuloisia aiheita. Ajatelkaapa vaikka luentoa; suhtautuminen brakykefaaliseen koiraan eläinklinikalla, tai esitelmä aiheesta, miksi nykyiset terveystavoitteet epäonnistuvat? Ja entäpä tämä; onko rakkaus sokea, rotusokeuden psykologia? Äkkiseltään voisi kuvitella että nyt on Tepeteus väärässä seurassa, menisi pölkkypää korvakurssille tai vaikkapa nivelrikkoa hämmästelemään.
Pakko myöntää että vähän heikoilla perusteilla lähdin reissuun, ihan puhtaasti Suvin siivellä pääsin, oli nimittäin kutsukonferenssi. Mutta kyllä on tuo aihe lähellä rintataskua. Kun on 20v häärinyt eläinlääkärinä, on käynyt selväksi että meillä on ongelma. Onhan se nyt väärin että koira ei pysty hengittämään, tai se pyörtyy hässiessään, vai mitä? Ja ihan hanurista on että koiralla on sökö selkä ja lähtökohtaisesti huonot lonkat. Entäpä kun aivot ei mahdu pääkoppaan ja koko ajan on nuppi kipeä? Ei ole hyvä juttu. Ja miltä kuulostaa että pennun silmäluomet on ommeltava auki tai muuten ripset hankaa lamput puhki. Yäk yäk yäk, sanoisi meidän tytär.
Roturisteytykset ainoa vaihtoehto?
Eli kun paikalle kootaan 50 eläinlääkäriä, lakimiestä, geneetikkoa ja tutkijaa, on soppa selvä. Tuloksena ei voi olla mitään muuta kuin sekava soppa, ja kevyt krapula, osalla. Kokouksen aihe oli varsin yksinkertainen. Jalostuksessa ei saa käyttää eläimiä jotka periyttävät asioita jotka lisäävät epämukavuutta tai sairautta. Kevyttä kesäheinää ja päivänselviä vastauksia, ja sitten ensimmäinen luennoitsija tyhjensi pöydän kysymällä muutaman selventävän kysymyksen.
Vastatkaapa itse, meneekö nuppi sekaisin? Minulta meni. Tämä kaveri kysyi siis varsin yksinkertaisia kysymyksiä. Esimerkiksi vaikkapa että jos lajin tunnuksena pidetään sitä että lajit eivät saa keskenään jälkeläisiä, eikö meillä rotukoirapopulaatioissa ole käytännössä juurikin se tilanne että kyse ei ole roduista vaan lajeista? Kyllähän ne pystyisi risteytymään, mutta me ihmiset ei anneta.
Siksi se geenipooli on kooltaan pienempi kuin hyttysen pissavehkeet. Ja sen seurauksena että rodun sisällä ei ole variaatiota, käy niille yksilöille samalla tavoin kuin niille banjon soittajille syvä joki elokuvassa. Juu, roturisteytykset on ainoa vaihtoehto osassa roduista.
Entäpä sitten toinen kierrepallo? Jos kaksi rotua tunnetusti kantaa matkassaan sairautta jonka seurauksena yksilöt kuolee keskimäärin 7.2 vuoden iässä, pitäisikö molemmissa roduissa ryhtyä merkittäviin toimenpiteisiin? No tottahan toki… paitsi että sitten se ukkeli näytti kuvan 7v ikäisestä irlanninsusikoirasta, jolla meni hyvin, ja sitten se sairastui hypertrofiseen kardiomyopatiaan ja kuoli neljän viikon kuluttua. Ja se toinen rotu kuoli tukehtumalla, 7.2v iässä, vikana vaan se että tämä yksilö oli tukehtunut 7.2v ajan. Eikö ole aika päivänselvää että kysymys ei ole pelkästään sairaudesta, vaan myös sen kestosta, ja loppujen lopuksi elämänlaadusta?
Sairas koira?
Sitten se luennoitsija veti taikurin laatikostaan seuraavan tempun, se laittoi esille kuvia ja kysyi että mikäpä kuvassa on?
Ensin tuli vaikkapa kuva jossa näkyi vain pätkä loivasti laskevaa koiran selkää, yleisö tunnisti välittömästi että kyseessä on saksanpaimenkoira. Sitten tuli kuva isosta pallosilmästä ja nenärypystä, selkeä mopsi, tunnisti yleisö. Heti perään tuli kuva anovasta koiran katseesta ja roikkuvista luomesta, bernhardilainen, me tunnistettiin heti. Entäpä tämä kaveri josta näkyi vain rintakehä joka oli lähes maassa, ja lyhyt etujalka. Mäyräkoira, selvä mäyräkoira. Ja sitten tämä kiero paskiainen, eli se luennoitsija, sanoi että kyllä, hyvin tunnistettu, ja pelkästään vikojen perusteella. Eli koko saamarin eläinlääkäriyleisöstä ei kukaan osannut vastata oikein, oikea vastaus olisi ollut että sairas koirayksilö.
Jalostuksessa ei saa käyttää sairaita eläimiä
Pakko myöntää että oikeasti oli varsin asiallinen kokous. Pohjoismaiden, Iso-Britannian, Saksan ja mm. Hollannin edustajat kertoivat oman maansa toimista koskien koirien jalostuksen kieroutumia. Joka maassa oli törmätty samoihin seiniin.
Kasvattajat eivät halua että rodunomaista ulkonäköä pyritään muuttamaan. Omalla tavallaan on ymmärrettävää että jos on useamman sukupolven ajan kehittänyt omaa rotuaan, on melko vaikea todeta että olisihan se mukava että koira voisi hengittää tai että selkä ei pettäisi.
Ostajat ei välitä, hirmuinen kiire on vain saada pentu, ja jos rock-artistilla on hauskan näköinen koira, pitäähän sellainen saada, ehdottomasti.
Eläinlääkärit on ahneita mulkkuja, ja lisäksi ne on selkärangattomia, eivät kehtaa suoraan sanoa että tämä koira kärsii siitä että sille on jalostettu ihan saakelin lyhyt kuono.
Eläinsuojelulait haisee funk-musiikilta. Meillekin tuli Suomeen vuonna 1997 laki jossa sanotaan että jalostuksessa ei saa käyttää sairaita eläimiä. Kukaan ei valvo ja laki on ihan tynkä ja paska.
Tosiasia on että kaikki yllä olevat esimerkit pitää paikkansa, mutta onneksi äärettömän harvoin. Nyt tässä konferenssissa ihmiset kykenivät vaihtamaan kokemuksiaan, ja kertomaan keinoistaan ja saavutuksistaan. Minä oikeasti toivon että hommaan saataisiin ryhtiä, yhdessä. Yksikään ihminen (pentutehtailijoita lukuunottamatta) ei ole tahallaan kiusaamassa eläimiä, kyse on tietämättömyydestä, vanhoista uskomuksista ja väsymyksestä.
Koiran myyminen on esinekauppaa
Yksi mielenkiintoinen juttu nousu esiin, tiedättekö että meillä Suomessa koira katsotaan lain silmissä esineeksi. Ja esineen ostamisessa on turvana kuluttajansuojalaki. Eli jos minä myyn talon jossa on piilevä vika, sanotaan nyt vaikka hippasen kosteutta pesutilan lattian alla, tulee minulle ongelmia, ja huolella. Sama juttu koskee koiria, jos rodulla tuppaa olemaan tavallista enemmän allergioita, polvivikoja, hengitysongelmia ja selkävikoja, ja pennun emällä tai isällä paljastuu vaikkapa vastaava vika johon pentu sairastuu, on kasvattajalla selitettävää.
Minä en kyllä varmaankaan uskaltaisi myydä koiranpentua.
(Kannen kuvituskuvassa Buhund)
