Leikkauspäivä
Mörkön leikkaus oli sovittu tapahtuvaksi kello 12. Tällä kertaa Mörköä saatteli klinikalle sen omistajapariskunta. Mörkö sai rauhoittavan pistoksen ja koiran nukahtaessa omistajat hyvästelivät sen.
Mörkön leikkauksesta vastasi neljän hengen tiimi, pääkirurgina hääräsi Suvi, ja avustavina käsinä toimi Hensku, eli Henna-Mari Männistö. Hensku on siitä hämmentävä tyyppi että se ei jäädy, ja käytännössä kaikki mitä se väkertää, näyttää helpolta ja onnistuu lähes poikkeuksetta, ärsyttävä piirre. Mörkön matkasta höyhensaarille pitivät huolta klinikkaeläinhoitajat Katja ja Roosa, jotka myös valmistelivat Mörkön. Koska tavoitteena oli suorittaa kirurgisia toimenpiteitä niin rinta- kuin myös vatsaontelon puolella, tuli paimenesta kertaheitolla nappanahkamalli, vähän jäi karvaa päälaelle ja häntään.
Toimenpiteessä rintaonteloon, kylkiluiden väliin tehtiin yksi 5mm kokoinen reikä. Tästä reijästä sisälle työnnettiin tartuntapihdit. Toinen leikkaushaava tehtiin vatsaontelon puolelle. Tästä reijästä työnnettiin sitten kamera ja polttolaite pallean läpi myös sinne samaiseen rintaonteloon.
Henna-Mari piteli tartuntapihdeillä kiinni kasvaimesta. Suvi puolestaan käytti kameraa ja leikkaavaa polttolaitetta. Polttolaitteella kasvain irroiteltiin ympäröivistä kudoksista. Kuulostaa helpolta mutta sitä se ei kyllä ole. Tähystysoperaation etuna on se, että näkyvyys on merkittävästi parempi, leikkausalueella ei ole käsipareja säätämässä. Voitte kuitenkin kuvitella, että polttolaitteen ja tartuntapihtien saumaton yhteistyö pelkän kamerakuvan perusteella vaatii keskittymistä.
Lopulta kirurgipari sai patin irroteltua ja siirrettyä näytepussiin. Tämä näytepussi on sellainen pieni säkki johon kasvain ujutetaan niin että kasvainsoluja ei ropise pitkin poikin, niillä kun on taipumusta juurtua melko helposti. Kun möllykkä muljahti pussin sisälle, kuului leikkurista neljän ihmisen hihkumista.
Ensimmäinen erä voitettu
Pussi, ja sen sisällä oleva kasvain kiskottiin pallean kautta pois koiruudesta. Tämän jälkeen pallea ommeltiin tiiviisti umpeen. Rintaontelossa pitää olla alipaine jotta hengitys luonnistuu, siksipä palleassa olevat reiät on syytä neuloa umpeen ja huolella. Tämän jälkeen rintaonteloon palautettiin alipaine imemällä rintaonteloon jäänyt ilma pois. Lopulta vatsaontelon haava suljettiin, samoin kuin se kylkiluuvälin pikkiriikkinen reikä.
Minua ei tietenkään päästetty leikkuriin, kuulema alan heti neuvomaan ja olen muutoinkin ärsyttävä. Sen voin kuitenkin sanoa että leikkaustiimi poistui salista melko hoippuvina ja jalat täristen, keskittymistä vaativaa puuha tämä touhu.
Minä pällistelin sitä kasvainmöykkyä ja pistin sormet ristiin, kyllähän se toki voisi olla se thymoma mutta… jos se patti on vaikkapa mediastinaalinen lymfoma, oli kaikki tämä edelläkuvattu touhu turhaa.
Leikkauksen jälkeen Mörkö kotiutui vaaleanpunaisiin pilviin pakattuna, omilla jaloillaan mutta pikkiriikkisten elefanttien tukemana. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä. Mutta mitä seuraava aamu toisi tullessaan? Ja entäpä se patologin tuomio?
