Muista aina, liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.
Se on metsästyskausi taas alkanut. 10.8 sai kyyhkyset nyppiä hauleja linnun lihasta. 20.8. päästettiin koirat vapaaksi luvan kanssa ja ahdisteltiin viattomia vesilintuja. Kohta saa kyytiä kanalinnut ja suolataan hirviä.
Hups. Tulikohan nyt tungettua nipullinen pyöreitä palkokasveja metsästystä harrastavien ihmisten ilmanottoaukkoihin? Ettei kenellekään jää tässä vaiheessa epäselväksi, minusta metsästys on oikein toteutettuna hyvä, hieno ja eettinen harrastus. Hommassa pitää olla mukana koira ja aseen kanssa pitää olla sähläämässä sellainen henkilö, joka tietää mitä hän on sen pyssyn kanssa tekemässä. Saaliin arvostuksen on oltava kohdallaan ja hätäillä ei saa. Lyön vetoa, että jos karsinassa lihotettu possu saisi valita, viettäisi se elinaikansa, eli sen vajaa 200 vrk mielummin metsässä. Samoin oletan, että 5 viikon ikäisenä teurastettava broiler vaihtaisi korttinsa välittömästi vapaana liihottelevan teeren pelivälineisiin? Minusta ampuminen on oikein toteutettuna eettinen lähtötapa. Samaan hengenvetoon kyllä totean että itse en lajia harrasta, koska olen järkyttävän paska ampuja. Haavakon aikaansaaminen veisi minulta yöunet, ihan oikeasti.
Näin eläinlääkärin ominaisuudessa metsästykseen tutustuu pääasiassa neljällä eri tavalla. Kuntapraktikon hommiin kuuluu lihantarkastus, niinpä minäkin olen käynyt pällistelemässä kohtalaisen määrän hirvenruhoja. Ajatuksella, että tämän saa syödä ja tätä ei välttämättä kannata päästellä ääntä kohti.
Muutama metsästyshommissa ollut koira on päätynyt meikäläisen pöydälle jäätyään auton alle. Kun tuollainen keskiverto suomenajokoira on hommissa, on sen aivot totaalisesti narikassa. Jäniksen perässä juostessaan se ei aina muista katsoa oikealle ja vasemmalle ja taas oikealle. Liikennelaulun sanat tuppaavat jahdissa unohtumaan.
On minulle sattunut potilaaksi kertaalleen koiruus joka oli muistuttanut ulkonäöltään tai olemukseltaan liikaa itse kohde-eläintä, tässä tapauksessa sorsaa. Lintumetsällä tapahtuneena vahinkona tämä tarkoitti haulien nyppimistä ja kohtalaisen isoa klommoa kyseisen metsästäjän itsetuntoon.
Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä ryhmänä on potilaaksi ilmoittautuneet koiruudet. Minä olen nyt kikkaillut eläinlääkärinä reilun 25 vuotta. Neljännesvuosisadassa tässä potilasmatriaalissa on tapahtunut ainakin minun mielestäni merkittävä muutos. Minun ikäisen ukkelin pitäisi tietysti todeta että ennen kaikki oli paremmin, mutta ehkäpä homma ei ihan kaikilta osilta kuitenkaan ole näin.
Vielä 2000-luvun alkupuolella metsästyskoiria ei isommassa mittakaavassa näkynyt vastaanotolla. Käytännössä hoitotoimenpiteinä olivat rokotukset, anaalirauhasten tyhjennykset, nenäpunkkihoidot ja eutanasiat. Ylipainoinen, 10 kk häkissä viettänyt koiraparka aloituksen jälkeen käpälät kipeinä on melko surkea näky. Nyt on kyllä myönnettävä, että ylläkuvattu potilas alkaa olemaan taaksejäänyttä elämää, ja lausetta ”sehän on vaan mettäkoira” ei enää juurikaan kuule.
Metsästyskausi vastaa koiran kohdalla kaikilta osin huippuunsa viritetyn agility- tai rallytokokoiran kilpailukautta. Edellämainituille ratatykeille järjestetään säännöllinen lihashuolto, ruokinta suunnitellaan viimeisen päälle ja kilpailukauteen valmistaudutaan koko vuoden ajan. Toimiva suomenajokoira käpöttelee ajon aikana helposti 20km eikä 40km päivämatka ei ole millään lailla poikkeavaa, ja tämä toistuu useina peräkkäisinä päivinä. Sama juttu on lintu- ja hirvihommissa. Toimiva metsästyskoira on täysiverinen urheilija, siksipä sitä pitääkin käsitellä sellaisena.
Minun arvostamani metsästyksen harrastajat tiedostavat tämän tosiasian ja treenikausi on ympärivuotinen. Ei se ole sattumaa, että samoilla ihmisillä aina hyvät metsästyskoirat. Sattuuhan ne paskat naapuritkin aina samoille tyypeille.
Yhden tärkeän huomion tästä höpinän joukosta voisitte poimia: olkaa tarkkana siellä liikenteessä. Nyt ne koiruudet on siellä liikenteessä luvan kanssa, ja ne ei välttämättä välitä liikennesäännöistä.
Jos teillä kuitenkin käy vahinko, ja ajatte metsästyskoiran kanssa kolarin, niin ilmoittakaa siitä hälytyskeskukseen, kerrotte paikan ja mitä tapahtui. Ilmoitella voi myös paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle, yhteystiedon saa netistä.
Se on nimittäin varma juttu, että siellä on jossain hädissään oleva koiranomistaja haeskelemassa koiraansa.
(Kuva: Mikko Miettinen)
