6.12.2016
Aapo, eli Herra Hyväntuuli, nostatti jälleen kiitettävästi sykettä. Viikonloppu oli lähes lusittu, kello oli yhdeksän ja minä yritin hätistellä, pakottaa, uhkailla ja anoa, että tuo jälkikasvu menisi nukkumaan. Päivällä varsin aktiivinen Aapo koiruus kuitenkin sotki käytöksellään iltarutiinit. Aapo puuhasteli iltasella kuten aina ennenkin: Aapon hommana on Tempun kurittaminen, hevosten ruokinnan seuranta, kanien tuijottaminen sekä VW autojen renkaille kuseksiminen. Iltapuhteensa jälkeen Aapo vetäytyi kylpyhuoneeseen kuivattelemaan.
Iltaruuan aikaan, siis vain vajaa tunti pihatouhujen jälkeen, Aapo vain pötkötti lattialla. Sen pää oli nojallaan ovea vasten, mutta sillä lailla oudosti, epämukavasti. Koiraparka ei juurikaan reagoinut kutsuihin, tavallisesti airendalemaisesti sähläävä kaveri tyytyi liikauttamaan vain hieman toista korvaansa. Suvi kurkkasi kaveria tarkemmin ja hihkaisi myös minut paikalle. Aapon suun limakalvot olivat siniset. Reisipulssi oli heikko ja syke hirmuinen, 150-170 lyöntiä minuutissa on koiravanhukselle ihan liikaa.
Kuten kaikista kodeista kuuluukin, myös meiltä löytyy stetoskoopit, meillä niitä ei vain säilytellä makuuhuonessa…aina. Aapon sydämen syke oli tasainen, mitään outoja sivuääniä ei kuulunut. Aapo ei aristanut erityisesti mitään kohtaa itsessään, Suvin mielestä se jännitti hieman vatsaansa, minusta taas ei, minä sain mielestäni kopeloitua koko koiran läpi ilman sen kummempia löydöksiä. Tässä vaiheessa epäilynä oli joko akuutti sydämen vajaatoiminta tai runsas verenvuoto.
Koiran sokki
Oli selvää että Aapo oli sokissa, ja se ei ole hyvä paikka olla. Lääketieteessä sokki tarkoittaa sitä että elimistössä kaikki menee päin persettä. Elimistö on lyönyt päälle hätätilan, ja huolella. Aapo ajeli moottoritietä pitkin käyttäen ykkösvaihdetta ja kone oli keittämässä. Sokissa elimistö yrittää turvata hätätilassa tärkeiden elinten verensaannin, vähemmän tärkeät elimet jätetään vähemmälle. Hätätilanteessa tämä onkin hyvä idea, verta viedään päähän ja munuaiset jätetään ilman. Monesti hätätilanteessa on tärkeämpää pysyä tajuissaan kuin pystyä pissaamaan. Sokki ei vaan saisi jatkua pitkään, munuaisille on yleensä jatkokäyttöä ja jos munuaisissa ei kierrä veri, menevät ne rikki, lopullisesti.
Näppärästi ja erittäin järjestelmällisesti pakkasimme pesueemme autoomme ja huristimme kohti AlmaVetiä. Mukulat pakattiin talvihaalareihin ja haalareiden alle laitettiin vain yöpuvut, kyllähän klinikalla pystyy nukkumaan. Saksanpaimenkoira Temppu lähti myös matkaan, on näppärää kun taloudessa on oma veripankki.
Koiran sokin ensihoitona on nesteytys
Klinikalla Aapo ei enää pysynyt pystyssä, se oli kannettava sisälle. Aapo tärisi ja hengitys oli tiheää, syke oli kohonnut entisetään, limakalvot olivat sinivalkoiset – se on hieno väri vain lipussa. Aapolle laitettiin suonikanyyli ja se sai nestettä. Shokin ensihoitona on nesteytys. Nesteytyksen avulla verenpaine saadaan nousemaan ja näin turvataan juurikin niiden tärkeiden sisäelimien hapensaanti, on tärkeää että punasolu käy vierailulla myös munuaisissa ja maksassa. Osa lukijoista lienee joskus törmännyt suonensisäiseen nesteytykseen, se on tarkkaa hommaa, tippa ei saa mennä liian vikkelään ja koko ajan kikkaillaan vähän sen säätimen kanssa… Sokkinesteytys on hieman karumpaa touhua. Sokkinesteytyksessä koiruus saa vauhdilla 25% verimäärästään, tämän jälkeen tilanne arvioidaan uudelleen ja jos muutosta ei näy, toistetaan touhu. Aapon verimäärä on n. 5 tuopillista (10% potilaan elopainosta).
Puristin Aapoon n. 750ml suolaliuosta, ja kun sanon että puristin niin voimasta kertoo jotakin se että yksi nestepussi puhkesi… Aapo sai litkut 5 minuutin kuluessa ja limakalvojen väri normalisoitui välittömästi. Syke rauhoittui ja reisipulssikin jämäköityi.
Kasvain tai pernaverenvuoto
Hätätilan rauhoituttua Aapo kiikutettiin röntgeniin. Röntgenkuvissa näkyi että Aapolla oli n. greipin kokoinen massa vatsaontelossa. Vapaata nestettä kuvissa ei näkynyt. Tässä vaiheessa vaihtoehtoina oli vatsaontelokasvain tai pernassa oleva verenvuoto.
Ultraäänellä kurkittaessa vaikutti siltä, että muutos sijaitsi pernassa, ja ikävä kyllä se näytti kovasti kasvainmuutokselta.
Aapon shokkitila pysyi hallinnassa nesteytyksen avulla ja siten verensiirtoon ei ryhdytty, jos kunto olisi romahtanut, olisi Temppu suorittanut ensimmäisen verenluovutuksensa.
Edessäni oli keskikokoisen norsun kokoinen kysymys, mitäpä nyt tehdään?
Olen useasti joutunut kertomaan omistajalle vastaavassa tilanteessa, että näin minä teidän sijassanne tekisin. Nytpä homma räjähti omille silmille. Kyseessä on 12 v vanha Airendale jolla on nivelrikkoa ja toispuoleinen larynxparalyysi. Toisaalta Aapon pää pelaa hienosti, sillä on pilkettä silmäkulmassa ja se on laumamme tärkeä osa, niinkuin koiran kuuluukin. Se on myös minun kaverini.
Minun päässäni homma meni jotakuinkin näin; koska tilanne oli akutisoitunut äkillisesti, on kyseessä iso vika joka on pakko korjata, muutoin Aapo lähtee morjenstamaan Arttua ja Loordia sen ison kiven alle. En siis pähkäillyt selviääkö se leikkauksesta, pähkäilin selviääkö se leikkaukseen. Jos kyseessä on pernavamma, on ennuste kohtalainen, jos taas kyseessä on kasvain, on ennuste huono. Hintaa en tässä vaiheessa pähkäillyt sattuneesta syystä, kaikkine kuluineen homma maksaisi koiruuden omistajalle varmaankin 1500-2000€, eli hirmuisen nipun sileitä seteleitä. Minulla oli myös etuna se että paikalla olisi ainakin minun mielestäni paras pehmytosakirurgi. Ihan oikeasti, nyt en edes yritä saada pesää.
Niinpä Aapo jatkoi matkaansa leikkauspöydälle. Valmistelin Aapon leikkaukseen, halasin kaveria (tämän halauksen tunnistaa vain samassa tilanteessa olleet ihmiset) ja tyhjensin ruiskun, Aapo lähti höyhensaarille. Suvi oli tässä vaiheessa valmistellut leikkaussalin ja oli lähtövalmiina operaatioon. Minä puolestani sujahdin hoitajan asemaan kuten jalka sujahtaa lapaseen…
Verenvuotosokki
Heti ensimmäisen viillon jälkeen kävi selväksi, että Aapon heikko kunto johtui verenvuodosta, nyt vatsaontelo oli myös kuvista poiketen täynnä verta. Lyhyen kopeloinnin jälkeen kävi myös selväksi, että vuoto on pernassa. Nähtävästi pernan sisäinen verenvuoto oli lopulta revennyt ja nyt veri vuosi vatsaonteloon, eli homma akutisoitui entisestään.
Koska klinikallamme tehdään erittäin paljon vatsaontelon tähystysleikkauksia, on meillä laitteisto jolla perna irtoaa omistajastaan alle kolmessa minuutissa, niinpä Aapo luopui kyseisestä lerputtimesta melkoisen vikkelään.
Minun vastuullani oli tässä vaiheessa Aapon nukkuminen, ja takaan että verenvuotoshokissa olevan potilaan anestesia ei ole klo 24.00 suoritettuna mukavaa homma. kaikki anestesiaseurantalaitteet huusivat, matala verenpaine yhdistettynä korkeaan sykkeeseen ja matalaan hiilidioksidiosapaineeseen kertoivat, että Aapolla meni keskimääräistä huonommin.
Aapon vatsaontelo kursittiin kiinni, operaatio vei viillosta sulkuun 18 minuuttia, eli siksi väitän että tuo vaimoni on aika hyvä sähläämään pienellä veitsellä. Pidempää operaatiota Aapo ei välttämättä olisi kestänyt.
Tilanteen rauhoituttua Aapo käärittiin peittoihin ja siirrettiin heräämöön, pesimme työvälineet, pakkasimme mukulat ja koirat takaisin autoon ja köröttelimme kotiin. Vällyjen välissä olimme 01.00, Suvi nukkui lasten kanssa ylhäällä ja minä alakerrassa lattialla, Aapon kanssa. Väitän, että Aapolla oli hyvä olla, lääkitys oli kohdallaan, välillä piti ihan tarkastaa että äijä on hengissä, niin sikeää oli uni.
Pernakasvain?
Nyt tullaan seuraavan kysymyksen kohdalle, miksi Aapon perna repesi? Onko taustalla kasvain?
Tiedetään että pernassa esiintyvät kasvaimet ovat joidenkin tutkimusten mukaan yli 90% pahanlaatuisia, tämä tarkoittaa sitä että ne ovat usein lähettäneet etäispesäkkeitä ja siten pernakasvainten ennuste on erittäin varauksellinen. Pitää kuitenkin muistaa, että tutkimusten mukaan vain n. puolet pernarepeämistä johtuu kasvaimista, siten vuotavan pernan poisto ei ehkä olekaan niin huonoennusteinen operaatio kun aiemmin on luultu.
Pernassa olevan kasvaimen etsiminen on usein toivotonta, verenvuoto on niin massiivista että pienen, mahdollisesti mikroskooppisen kokoisen kasvaimen löytäminen on käytännössä mahdotonta.
Nyt, 2 päivää leikkauksen jälkeen, Aapo nauttii saamastaan huomiosta, syö herkkuja ja ärhentelee Tempulle. Aapo ei ole myöskään ole kertonut mitä sille tapahtui, miksi perna repesi, Aapo ei vasikoi, se keskittyy olennaiseen, eli tähän hetkeen.
Voiko koira pyörtyä ja miten se pärjää ilman pernaa?
Katso ohjeet sokin tunnistamiseen eisepure.fi
