Jaa

Outo sivumaku

Kun minä menen jääkaapille ja otan sieltä evästä, minä en juurikaan katso parasta ennen päivämääriä. Minä suoritan aistinvaraisen arvioinnin ja päätän että onko eines syötävää. Jos maito tulee purkista ulos kuutioina, se ei ole enää hyvää. Sama juttu jos maito sakkaa kahvikupissa, minä en juo sitä kahvia hampaat yhdessä, kyllähän ne sattumat toki siilaantuisi hammasrakoihin, mutta minusta se maito ei enää kelpaa elintarvikkeeksi. Muussa tapauksessa vaikkapa viikon yliaikainen maito kelpaa minulle ihan hyvin. Sama juttu oli lihan kanssa. Jos pihvi on pinnaltaan epäilyttävän liukas, tai se haisee hassulta, minä en sitä yleensä syö. Toisaalta minä syön mielelläni päivämääriltään yli mennyttä pihviä. Jos se on säilytetty kylmässä, on se vain paremmin raakakypsynyttä.
Yllä kuvatut testit eivät koske säilykkeitä tai puolivalmisteita, niitten kanssa minä olen ylitarkka. Lukekaa kaverista nimeltään botuliini niin ymmärrätte. Sama juttu lämpimässä säilytetyn riisin kanssa, B. Cereus on äärettömän tylsä tuttavuus, tulee oksu tai hulivilikakka, tai molemmat. Ja raa`an kalan on oltava oikeasti tuoretta.

Miksi koira ei syö?

Minulla käy säännöllisesti potilaana koiria joille ei ruoka maistu. Osa näistä koiruuksista on tottunut liian hyvään evääseen ja tajunnut että jos kuivamuonakuppiin varistellut papanat jättää syömättä, saa tunnin kuluttua annoksen hanhenmaksapalleroita ja savukalaa. Älykkäitä epeleitä. Sitten on koiria joilla on pakki koko ajan sekaisin ja maha kipeänä. Närästää, ahdistaa ja muutenkin on halju olo. Ei maistu eväs kun on yrjö koko ajan suussa. Sitten on koiruuksia joiden aivot ovat siirtyneet kiveksiin. Jos naapurissa (lue 20km säteellä) sattuu jollain narttukoiralla olemaan kiima, menee tällä kaverilla koko elämä sekaisin. Ruoka ei maistu, kuola valuu suusta ja viikon kuluttua rakkauden puutteessa kärvistelevä koiraparka muistuttaa uitettua rottaa. Voisin listata tähän alle kymmeniä erilaisia syitä siihen että koira ei syö.

Koska minä olen eläinalan ammattilainen, minä ymmärrettävästi tiedostan kaikki tällaiset ongelmat ja toimin aina älykkäästi, olenhan minä sentään eläinlääkäri. Ettei vaan jää epäselväksi, tämä on itseironiaa. Alla oleva teksti selventänee millainen neropatti minä olen kun kyseessä on meidän omat koirat.

Meidän koirat syö kerran päivässä, illalla. Temppu ilmoittaa kello 20.00 että nyt pötyä pöytään tai se on tivoli (katso se Irvin Goodmanista kertova elokuva jos ei aukea). Temppu kulkee ruokakuppi suussa ja leikkii Rapalan uistinta, sitten se kolisuttelee sitä kippoa lattialla. Lopuksi se nousee sohvalle koko 45kg massallaan ja tuijottaa intensiivisesti silmiin. Me ei enää voida käyttää lauseita kuten ruoki koirat tai feed the dogs. Ruotsiksi vielä menee mutta epäilen että Metku osaa jo vähän sitäkin. Mitenköhän sanotaan Swahiliksi että annatko koirille ruuan? Eli meillä koirat ei valkkaa ja viivyttele, ne syö vikkelästi ja sitten ne käy kollaamassa kaverin kupin, kukin vuorollaan, josko sinne olisi jäänyt rippeitä. Ikinä ei ole. Hyvin syövät meidän koirat.

Paitsi että.

Kuivamuonaa ja vähän muutakin

Nyt minä vähän avaan noiden meidän koirien ruokajärjestelyä lisää. Niille jotka eivät tiedä, meillä asuu kolme koiraa. Yksi niistä on koolie nimeltään Metku. Metkulla on mimosan hipiää herkempi maha. Sitä närästelee välillä, se piereskelee niin että minun silmiä kirveltää ja kynnet halkeilevat ja se nuoleskelee välillä kaikkea. Silti se on ahneempi kuin hyvä ystävämme Gulo Gulo (knoppitietoa, opin korkeasaaressa ollessani. Huom. töissä, en näytillä). Metkulla on stressimaha. Alli airendalen ja Temppesteri saksanpaimenkoiran mahat puolestaan on rosteripeltiä. Niinpä Suvi on etsiskellyt meidän koirille sopivan kuivamuonan, eli sellaisen joka sopii koko porukalle. Meillä kuivamuona siis toimii pohjana ja sen joukkoon lisätään kaikkea. Oikeasti, ihan kaikkea. Ymmärrettävistä syistä johtuen minä en puutu kuivamuonavaraston hallintaan, liian älyä vaativaa puuhaa on se. Herkästi tulee sanomista. Eli minä vain toimin tarjoilijana.

Syy koiran ripuliin?

Mukavuussyistä johtuen meille ostetaan kerralla isompi kasa kuivamuonaa, eli meidän ylävarasto/punttis/harrasteaitta/romuvarasto on kaiken muun lisäksi täytetty koiranruokapusseilla. Minä köpöttelin muutama viikko sitten varastoon ja koppasin uuden säkin maittavaa kuivaruokaa kainalooni. Kiinnitin huomiota että proteiininlähde vaihtui mutta mitäpä tuosta, pääsääntöisesti ei ole meillä aiheuttanut murhetta tämä proteiinien vaihtelu. Kotosalla sitten latasin koiruuksien kuppiin 50% vanhaa ja saman verran tätä uutta apetta. Hämmentyneenä katsoin kun Temppu söi rauhallisesti, Metkukin maisteli evästä, ja Allipalli meni mielenosoituksellisesti sohvalle tuijottelemaan kuppia. No, mikäpä se siinä. Seuraavana iltana minä laitoin pelkästään sitä uutta evästä ja tällä kertaa Temppu söi kovin hitaasti, Metku yritti syödä mutta heitti leikin kesken, ja Alli meni suoraan sohvalle, käymättä edes kupilla. Tässä vaiheessa Suvi huolestui ja lisäsi Metkun ruuan joukkoon herkkupaloja. Ei auttanut. Erikseen nämä makupalat kyllä kelpasivat koko porukalle. Temppu ja Metku menivät tässä vaiheessa myös hieman ripulille.
Metkun maha on sellainen että syömättömyys ja lieväkin ripuli aiheuttaa meidän taloudessa pienoisen paniikin. Eli välittömästi kaiveltiin laatikoista esiin ripulinapit ja maitohappobakteerit.

Minä olin tässä vaiheessa manannut tämän uuden ruuan alimpaan helvettiin, saatoin myös kertoa rakkaalle vaimolleni että ihan on typerää ruokkia koiria juurikin tuolla nappulalla. Selkeästi on kaikki Suvin syytä, eikö olekin? Uhkasin kiikuttaa koko varastollisen koiranpapanaa meidän tunkiolle. Hyvin rauhallisesti ja ystävällisessä ilmapiirissä keskustelimme siitä kuinka älykästä on ostaa iso varastollinen koiranruokaa.

Keskustelun päätteeksi minä kippasin tämän uuden ruokasäkin suoraan Biolanin kompostoivaan muovihässäkkään ja humpsautin kannen mielenosoituksellisesti kiinni jotta pamahti. Illalla Tempun härväyksen myötä minä totesin että taas on koirien ruokinta-aika. Sitten minä hoksasin että taloudessa ei ole yhtään kelvollista koiranruokaa, tai siis minun mielestäni kelvollista. Illan hämärtyessä minä kipitin ylävarastolle ja koppasin kaikessa hiljaisuudessa kainalooni uuden pussin sitä samaa, vastikää paskaksi haukkumaani evästä. Kun minä sitten kotona avasin sen pussin, kerääntyi tämä meidän koiraporukka välittömästi minun ja säkin ympärille. Metku pyöri tapojensa mukaan väkkäränä, Tempulla valui kuola vasemmasta suupielestä lattialle (meillä on vino lattia), ja Alli tuijotteli minua nappisilmillä suoraan sieluun.

Hämmästyksekseni tämänkertainen kattaus kelpasi meidän kulinaristisesti valveutuneille karvapakaroille vallan mainiosti.

Koirien syömättömyyden syy ratkeaa

Tarinan opetuksena lienee se että myös koirat tekevät aistinvaraista arviointia. Aina kyse ei ole huonosta ruuasta, joskus kyse on pilaantuneesta pussista. Sellaista sattuu paremmissakin piireissä. Eli jos se ruoka lähes iljettää sitä koiraa, niin pari asiaa nostaisin esiin.
Kaikki ruuan syömättä jättäminen ei johdu nirsoilusta tai sairauksista, välillä se eväs sattuu vaan olemaan pilalla.

Ja jos epäilet että se eväs on pilaantunut niin sen ruuan valmistaja on varmasti kiinnostunut siitä. Eli herkästi olisin yhteydessä valmistajaan. Tuskin tulee maahantuojalta/valmistajalta valitusta siitä että älä nipota, se on kuitenkin niitten elinkeino kyseessä. Ja välttämättä ei kannata kiikuttaa evästä tunkiolle, saattavat olla kiinnostuneita kyseisestä erästä siellä valmistajalla.

Ja painottaisin myös sitä että yksittäisen pussin pilaantuminen ei tee valmistajasta tai merkistä välittömästi rikollisen huonoa. Tekevälle sattuu, miettikääpä itse kuinka paljon takaisinvetoja ihmisten ruuissa tapahtuu.

Tällaista tänään, mitäköhän huomenna.

Tämän tarinan teille tarjosi FaunaPharma Oy

Ja ihan vaan taas tiedoksi, tästä eteenpäin kyseessä on mainos. Juu, kyllä, täysin tuntematta tuskaa minä mainostan tätä Diatab pilleriä. Väitän että ainakin 3 kertaa kuluneiden vuosien aikana se on pelastanut meikäläisen hirvittävältä pas… kakkamyrskyltä. Kerran lainehti tuvan lattia ja kerran taas meni pikkubussin ilmanlaatu kertapörähdyksellä hengityskelvottomaksi. Meillä on ihan oikeasti auton hanskalokerossa tällainen folioon pakattu pilleri, ja pari kipaletta lisää vessan koiralääkelootassa. Ei ole kyllä tämä huono ensiapu.