Tänään on pyhäinpäivä. Päivä, jolloin muistellaan niitä ketkä eivät ole enää keskuudessamme. Eläinlääkärinä minulta kysytään usein, että miten voin tehdä työtä jossa kohdataan kuolemaa. Eipä se aina olekaan helppoa.
Minä haluaisin olla sellainen eläinlääkäri, joka saa parannettua kaikki potilaansa. Sellainen eläinlääkäri, jonka yksikään potilas ei koe toimenpidekomplikaatioita tai sairastu vakavasti. Lienee sanomattakin selvää, että jos hoidat eläviä olentoja, joudut kuitenkin väistämättä olemaan tekemisissä kuoleman kanssa.
Eniten pysäyttää yllättävä potilaan kuolema. Nuori ja terve kissa tulee perustoimenpiteeseen, sanotaan vaikka leikkaukseen. Ei pitäisi olla huolenhäivää. Mutta potilas ei herääkään. Onko päätään nostanut piilevä sairaus vaiko äkillinen allerginen lääkereaktio. Ei voi tietää. Tai operaatio on mennyt hyvin, kissa herännyt ja ruokaakin on pistelty poskeen. Vaan parin päivän päästä vointi heikkenee ja ilmenee vakava komplikaatio, johon potilas menehtyy. Nämä tapaukset, vaikka hyvin harvinaisia ovatkin, ovat henkisesti erittäin raskaita. Paitsi omistajalle niin myös hoitohenkilökunnalle.
Yhtä raskaita ovat tapaukset, joissa potilas ei vastaa hoitoon. Olet paikallistanut potilaan ongelman, mutta vaikka päälläsi seisot, ei helpotusta tunnu löytyvän. Kahlaat läpi sisätautikirjallisuutta ja seulot kollegapalstat ulkomaita myöten. Löydät yhden artikkelin kokeellisesta lääkehoidosta ja saatat kokeilla sitä viimeisenä oljenkortena. Joskus hoito on vain aloitettu liian myöhään. Lopulta joudut luovuttamaan. Epäonnistumisen tunne on musertava.
Kuitenkin joskus mustimmallakin pilvellä on hopeareunus. Minulla on useita pitkäaikaisia kissa-potilaita, vakkareita niin sanotusti. Iso osa heistä on seniori-iässä olevia mummo- ja pappakissoja, joilla on yksi jos toinenkin krooninen sairaus. Nykyisin eläinlääketiede on niin kehittynyttä, että monia sairauksia voidaan hoitaa ja kissan elämänlaatua parantaa. Väistämättä aikanaan kuitenkin elämänkynttilä palaa loppuun. Ei ole enää kissanpäivät potilaalla. Silloin tietää, että on tehtävä karvakaverille viimeinen palvelus ja päästettävä kissa kirmaamaan sateenkaarisillalle. Viimeinen palvelus on mielestäni kaunis ilmaus. Koska sitähän eutanasia on, viimeinen avunanto kissalle. Hoito, jolla lopetetaan kipu ja kärsimys. Päätös eläimen parhaaksi. Ei kuoleman kanssa tekemisissä oleminen ole ikinä helppoa, mutta jos pystyy tekemään eläimen viimeisistä hetkistä helpommat, se auttaa jaksamaan.
Sytytetään tänään kynttilä kaikkien meille tärkeiden, eläinten ja ihmisten, muistoksi. Rauhallista pyhäinpäivää. 🕯
– Julia
