Pohjanmaalla asusteleva ystäväni ja kollegani, se jolla on myös vähän tukkaa, on omalla tavallaan samanlainen surullisen hahmon ritari kuin minäkin. Koska olen jo nolannut oman sukuni, jatkan eteenpäin ja kerron synkimmät salaisuudet myös lähipiiristä.
Tämä nimeltämainitsematon, pohjanmaalainen ja nappanahkaisella tukalla varustettu sankari oli palaillut kotiin reissusta. Keittiön pöydällä oli pötkötellyt viattomalta vaikuttava lihamureke. Nälkäinen kulkijamme asetteli murekkeen keskelle kapeita kasvojaan ja luuli jatkavansa normaalisti eteenpäin…
Iltasella talon emäntä oli kysellyt, että mitä sille pöydällä olleelle lihamurekkeelle oli tapahtunut? Se kun oli mennyt pilalle ja oli varattu koirille…
Niinpä tarinan sankarille oli tullut ohuehko vatsatauti, muutamaan päivään ei ollut tarvinnut vatsalihaksia jännitellä vessassa käynnin yhteydessä.
Tilanteen selvittyä oli seurauksena jäätävän kokoinen ummetus. Maha ei sanonut mitään viiteen vuorokauteen. Ei ole hyvä homma se, mahan pitää toimia, kellon tarkkuudella, muutoin menee päivä pilalle… Tässä tapauksessa lähes koko viikko.
Sorsan metsästyksen aloitus
Traaginen tapahtuma sattui sorsanmetsästyksen aloituksen aikoihin. Koska nimeltämainitsematon ystäväni on kova poika metsästämään, oli reppanalla ummetuksesta huolimatta kova palo metsälle. Mikäpä onkaan hienompaa kun istuskella maha kovalla lammen rannassa ja puhallella sorsapilliin?
Niinpä kaverini lähti innolla mukaan kun lähipiiri kyseli sankariamme viattomien räpyläjalkojen metsästysretkeen. Lisäpontta tälle päätökselle antoi se fakta, että liikunta tunnetusti saa vellipesän toimimaan. Ummetuksesta kärsivä neropattimme otti varmuuden vuoksi mukaan rullallisen lambia, ihan vain siltä varalta.
Nevalla käyskentely tuntui tekevän tehtävänsä. Matkan varrella mahassa muljahti ja tämä muljahdus tuntui olevan vihjaus siitä että nyt kevenee taakka ja huolella. Ystäväni ilmoitti tovereilleen, että pidetäänpä pieni tauko. Tämän jälkeen hän vetäytyi omaan rauhaansa lähimetsikön siimekseen. Riisuttuaan koko salskean kroppansa alaosan paljaaksi, kyykistyi hän tarpeilleen ja tuloksena oli… jäätävä ilmavaiva. Pettyneenä metsämiehemme puki itsensä ja palasi kaveriporukkansa luo.
Hetkenmatkaa käveltyään tunsi sankarimme jälleen muljahduksen mahassaan. Koska tunne oli sama kuin edellisellä kerralla, päätti toverimme viihdyttää yleisöään päräyttämällä miehekkään pierun kesken kävelyretken.
Tällä kertaa putkessa ei kuitenkaan ollut pieru… Metsästysporukka katseli hämmentyneenä kun aikuinen mies jyräytti ilmeenkään värähtämättä 5 päivän paskavaraston housuihinsa. Tarinan mukaan tavara läpäisi kolme kerrosta pöksyjä. Riisuttuaan päälihousut ja välipöksyt, poisti suuri valkoinen metsästäjämme alimman kerroksen tangakalsarit ratkomalla sivusaumat nylkypuukolla.
On se äijä, äijä se on…
Luojan kiitos että maailmassa on tuommoisia kavereita, ja onneksi se ei harrasta kirjallisia touhuja, saattaisi olla korvat punaisena itse kullakin.… Tässä tarinassa ei vahingoitettu yhtään eläintä, ja kaikki tarinassa esiintyvät henkilöt ovat fiktiivisiä, paitsi päähenkilö
Video ei ole sorsametsältä – tässä pätkä Heinolan perheen ankkamaista elämää tältä kesältä.
(Juttu vuodelta 2017)
