Miten voi koiranpaska levitä noin pahasti joka paikkaan, minä kysyn vaan?
Meillä asuu tilanteesta riippuen 4 tai 5 koiraa. Älkää kysykö miten minä olen tähän joutunut, mutta näin nyt vaan on päässyt käymään. Uskotteko että meidän pihapiirissä saattaa olla kakka jos toinenkin? Tottahan toki me keräämme gaagelberit päivittäin pois meidän kompostiin. Höpöhöpö, ei ehdi. Sanotaanko nyt niin että ikinä en paljain jaloin kulkisi meidän pihalla.
Jos olet vastikää hommannut itsellesi koiran, välttämättä en lukisi eteenpäin. Ja toisaalta, jos perheessänne on joku joka haluaa hommata koiran, kannattaa pakottaa tämä henkilö lukemaan seuraava teksti.
Eli tästä lähtee, istukaa kyytiin tai toisaalta hypätkääpä pois, ihan kuinka haluatte.
Minun aamu alkoi sillä että minä köpöttelin alakertaan, avasin ulko-oven ja päästin meidän koirat aidatulle pihalle aamutarpeilleen. Sitten minä poksautin kahvikeittimen päälle ja menin vessaan. Tämä kertoo kaikille yli 50v ukkeleille että Tepposen eturauhanen on hyvässä kunnossa kun se ei mennyt heti pissalle.
Kun kahvivesi oli keittynyt, kumosin minä veden pannuun ja kipusin takaisin yläkertaan emännän viereen. Siellä me sitten kyhjötettiin kylmässä makuuhuoneessa, lämpimissä vällyissä ja juotiin aamukahvia. Minä tavailin pääkaupunkimme paikallislehteä ja hämmästelin mitä Putin touhuaa, ja mitä kuuluu Viiville ja Wagnerille.
Kauhukseni kuulin kun meidän terassinovea raavittiin. Jompikumpi meidän muksuista avasi terassin oven ja sitten portaissa kuuluikin hirmuinen ryminä. Minä otin muna-asennon, pidin kahvikupin ylhäällä ja huusin jo valmiiksi suoraa huutoa. Sänkyyn pomppasi kurassa, hiekassa ja lehdissä pyöritetty koiralauma. Meni kerrasta säpäleiksi idyllinen aamu.
Pudistelin itseni ja lakanat hiekasta ja kömmin alakertaan ripittämään mukulat, varmuuden vuoksi. Käskytin ipanoita parhaani mukaan sohvalta käsin, ja hörpin samalla kahvia, ja luin sitä Hesaria. Syökää, pukekaa, pakatkaa, jumankauta me myöhästytään. Hävisin pelin taas, ne myöhästyi koulubussista. Tälläkään kertaa en voinut huutaa noille gangstereille, se olin minä joka vetkuttelin, sen Hesarin kanssa.
Sitten me kipitettiin autoon ja minä lähdin kiikuttamaan mukeloita kouluun, bussipysäkin sijaan. Siinä ajellessa alkoi meidän auton jalkatilasta leijailemaan kohti jalomuotoista hajuraajaani kohtalaisen tukeva pas…ulosteen käry. Tässä vaiheessa minulla oli kiire eli hoppu ettei lapset taas saa vilmamerkintää ja minä joudu kertomaan jälleen kerran että se olin minä. Toivoin että hajun lähtökohtana oli pieni mitätön papana joka oli auringossa totaalisesti kuivuttuaan painunut maastokuvioisen kengän pohjaan. Pienensin jalkatilan ilmastointia ja keskityin liikenteeseen.
Sivusilmällä seurasin että muksujen nykerönenät liikkuivat siihen malliin että jokin automme hajumaailmassa ei ole nyt ihan kohdallaan. Minä paiskasin muksut koulun pihalle ja ipanat ryntäsivät sisätiloihin. Sitten minä ajelin häveliäisyyssyistä pois kirjaston/koulun/kirkon välittömästä läheisyydestä, parkkeerasin auton bussipysäkille ja tarkastin tilanteen. Kyseessä oli astetta suurempi tuotos, kaliiberi vastasi jäähallia ja auton koko jalkotila oli vuorattu sillä itsellään.
Eli jos pari päivää sitten näitte lyhyellä tukalla varustetun kaverin tamppaamassa tienpientareella ja laahaamassa vasenta jalkaansa pitkin poikin, siten että toisessa kädessä on auton kumimatto jota se kaljupää ravistelee vimmatusti, niin se olin minä.
Tällainen aamunavaus, onneksi ilta sujui leppoisasti. Ihan on mukava kun kotiin tullessa on useampi kaveri hyvällä tuulella.
