Niin se pieni kooliepoika sitten tarkkaakin tarkempien tutkimusten jälkeen hyväksyttiin mukaan Yliopistollisen eläinsairaalan Copla-tutkimukseen ja Pauli Keräsen leikattavaksi. Annetaan Tepon kertoa miten elämä leikatun pentukoiran kanssa järjesteltiin. Tämä on tarinan kolmas osa (Tästä tarinan ensimmäiseen osaan ”Lapa kipeänä”?)
Metku kävi kääntymässä Helsingissä. Jyväskylän asemalla se nousi ontuvin askelin pendolinoon, köpötteli koiravaunun ohi suoraan ravintolavaunuun ja tilasi oluen naulalla. Helsingin asemalta se lampsi suoraan Liisankadulle, Harryn baariin. Huominen osteokondroosileikkaus jännitti Metkua siinä määrin, että se oli päättänyt viettää illan pitkän kaavan mukaan. Metkun tapauksessa tämä tarkoitti kunnon kumaraa, tyttökoirien jahtaamista ja yöllistä kuun ulvomista.
No ei. Suvin seurassa meni Metku Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Parivaljakko lähti matkaan aamulla, jo ennen kuin kanalassamme Marttikukko oli edes kerennyt selvitellä aamukäheää kurkkuaan.
Osteokondroosileikkaus
Eläinklinikalla Metku hyppäsi hyvin rasvatun koneiston kyytiin, esilääkityksen jälkeen Suville kerrottiin, että hänelle soitetaan kun operaatio on ohi ja koira on noudettavissa. Metkun tapauksessa osteokondroosia todettiin molemmissa olkapäissä ja niinpä Metkulle suoritettiin kaksi operaatiota, yhteensä toimenpide kesti lähes 7 tuntia. Voidaan todeta, että leikkaussalista pihalle kärrätty potilas oli jossain määrin sekavassa tilassa. Yhtään ei tarvinnut Metkun miettiä että menisikö vielä baariin? Metkun automatka kotiin sujui rauhallisesti, toipilas pötkötteli vajaa 4 tunnin reissun peitoilla ja tyynyillä vuoratussa kuljetushäkissä. Välillä piti muutamia pikku-ukkoja väitellä, se on kunnon kipulääkitys sellainen.
Lopetetaanpa taas hetkellisesti tämä minun jargonini ja pitäydytään pikkiriikkisen asiassa.
Tuki- ja liikuntaelinten leikkauksen jälkeen on tärkeää, että leikattua niveltä/luuta/lihasta kuntoutetaan. Koiruuksien kuntouttamisen ongelmana on se että kuntoutus ei ole potilaan hallinnassa, onnistuminen riippuu täysin omistajan viitseliäisyydestä. Kuntoutuksen tavoitteena on huolehtia siitä että paraneva kudos saa informaatiota siitä mitä sen pitäisi jatkossa tehdä. Liikunnan myötä paikallinen verenkierto paranee ja alueelle kulkeutuu happea ja ravinteita. Toisaalta verenkierto kuljettaa vaurioalueella olevat kuona-aineet pois häiritsemästä paranemisprosessia. On toki selvää, että vastikää leikatulla polvella ei kannata mennä kokeilemaan jalkakyykkyennätystä. Alussa rasituksen tulee olla äärimmäinen varovaista. Liiallinen rasitus ei vahvista, se rikkoo.
Kuten arvata saattaa, onnistui Metkun kuntoutus loistavasti, olihan paikalla kaksi selväpäistä eläinlääkäriä. Äskeinen lause saattaa sisältää pieniä annoksia ironiaa.
Olimme varautuneet Metkun operaatioon äärimmäisen hyvin. Eli taas laukkasi Teppo pitkin kyliä haalimassa mattoja, aitauksia ja aktivointileluja. Todellisuudessa ainoa ennakointiliikkeemme ennen koiran operaatiota oli häkki ja kauluritreenit.
Ei ole nimittäin mukavaa tulla kotiin käpälät kipeinä, pää sekaisin, satelliittiantenni päässä ja tämän lisäksi joutua häkkimajoitukseen ensi kertaa elämässä. Kaulurista oli tehty leikki, kun Metku laittoi kupolinsa kauluriin, sai se palkinnon. Koska kyseessä oli Koolie, oppi se tempun välittömästi. Muutaman harjoituksen jälkeen Metku kuljeskeli kauluri päässä täysin huoletta. Esimerkiksi Alli Airendale ei kuljeskellut, se ryntäili ja rikkoi ovet ja kaulurit.
Häkki oli myös tehty Metkulle tutuksi jo etukäteen, häkkiharjoittelu aloitettiin viikko ennen operaatiota, tavoitteena oli että Metku piti häkkiä palkintona. Metku oli syönyt ruokansa häkissä, lisäksi häkki toimi turvapaikkana. Ei nimittäin päässyt Allipalli pöllimään nahkakääryleitä.
Koiran kuntoutus tuki- ja liikuntaelinleikkauksen jälkeen
Kotiin palattuaan Metku pötkötteli pari päivää häkitettynä. Kipulääkitys annettiin ohjeen mukaisesti, toki minulla oli takataskussa oma suunnitelma B joka olisi otettu välittömästi käyttöön jos kipuja olisi havaittu. Paranemisvaiheessa ei ole tarpeellista kipua, ei ihmisellä, eikä eläimellä. Kipu pitää saada pois jotta paraneminen edistyy parhaalla mahdollisella tavalla. Metku ei kipuillut laisinkaan, se ei yrittänyt nuolla haavoja, ei se myöskään aristellut haavojen koskettelua. Se nukkui sikeästi ja söi ja joi normaalisti.
Leikkaushaavojen tilannetta seurattiin useita kertoja päivässä. Turvotus, kipu, punoitus tai poikkeava erite olisi viitannut siihen, että haava on tulehtumassa ja tällöin olisi ryhdytty tarvittaviin toimenpiteisiin. Metkun haavat pysyivät siisteinä ja parin päivän päästä pystyimme hengittämään selkeästi rauhallisemmin, haavatulehduksen riskiä ei enää juurikaan olisi.
Parin ensimmäisen päivän aikana ulkona käytiin vain pakollisilla tarpeilla, ja ihan omin koivin kulki koiruus pihalle. Metkun tapauksessa olkapäitä piti kuitenkin suojella ja siten portaiden alas meno oli jyrkästi kielletty. Portaiden pomputtelu olisi johtanut siihen, että koiran koko paino olisi kohdistunut juurikin leikkausalueelle.
Voitteko kuvitella mitä vajaa 7kk ikäiselle koolieipanalle tapahtuu kun se lukitaan häkkiin ja vieressä härvää kaksi koiraa ja kaksi mukulaa? Sillä käy kauniisti sanottuna aika pitkäksi. Vajaa viikko leikkauksen jälkeen minä hommasin pentuaitauksen ja kiinnitin sen kuistin oven eteen. Onni on oma hirsirakennus, ei haittaa pari naulanreikää seinässä. Pentuaitauksen lisäksi meille hommattiin abouttiarallaa 40m kuramattoa. Onni on myös oman yrityksen vieressä sijaitseva mattopesula, melko näppäriä ovat kuramattorullien jäämäpalat. Ei ne ehkä kaikkia fengshui sääntöjä täytä mutta halpoja ja hyviä ovat kyllä.
Talouden kulmasohva aidattiin kompostikehikon avulla pois koirien käytöstä. Ei ole nimittäin sohvalle ja sohvalta pois leikki hyväksi kun lapa on juuri leikattu.
(Juttu vuodelta 2020)
Tarinan teille tarjosi FaunaPharma Oy
MAINOS: ”Se eläinlääkäri kehui että öljyä tarvitsee Peni kun on huonot kynnet ja kipeät nivelet. Minä sitä öljyä haistoin, tuttu tuoksu. Minä se kun otan Penin kanssa lusikallisen Möllerin vihreästä lattapullosta niin siinä on kalaöljyä tarpeeksi. Sillä pärjää hyvin, ei tarvitse lisäöljyjä. Koko päivän vielä maistuu mukavasti suussa kun röyhtäisee. Ja paljon halvemmaksi tulee. Se eläinlääkäri yritti selitellä että siinä minun öljyssä on väärä omega suhde ja liikaa sitä ja liian vähän tätä, ihan höpöjä puhelee..”
Tarina jatkuu: Lue osa 4 Toistaiseksi onnellinen loppu (julkaisu 12.11.2022)
Lue osa 2 Diagnoosi
