Viikon kestänyt sade yhdistettynä helteeseen on saanut ihmiset käyttäytymään todella kummallisesti. Täytyy sanoa, että minunkin piti elellä lähes viisikymppiseksi ennen kuin törmään sienireissulla naiseen joka täysin yllättäen riipii vaatteet pois päältänsä. Oli kyllä hienoa.
Koska ainakin osa lukijoista hieman hämmentyy tässä vaiheessa, on asiaa vähän valoitettava. Ettei vaan tule väärinkäsityksiä. Eilen illalla minä sain taas työviikon pakettiin. Viikon päätteeksi minulle oli arvottu lauantai päivystysvuoro. Kuten osa teistä tietää, minä olen siinä iässä että minä en yhtään tykkää yllätyksistä. Ja päivystykset on täynnä yllätyksiä. Eli minä sain kuuden tunnin aikana stressattua itseni totaalisen loppuun. Kotiin päästyäni minä rakensin yhden kipaleen virkistäviä sitruunalla ja Koskisen Antin korvalääkkeellä maustettuja vissyjä, ja parkkeerasin jalomuotoisen takapuoleni meidän sohvalle. Suvi saapui myös kotiin ja pyysi että lähdettäisiin sienimetsään.
Niinpä minä ja rakas vaimoni kerättiin kasaan koiralaumamme ja lähdettiin läheiseen kuusikkoon katsastamaan mitä kuuluu alueen hirvikärpäsille. Heti alkuun kävi selväksi, että joku alkuasukas on löytänyt meidän herkkutattimaastot. Luottopaikoista löytyi vain muutama vasta esiin pullahtanut tatti, sekä lukuisia kerätyn sienen kantoja. Saamari, pari päivää myöhästyttiin. Tunnin köpöttelyn jälkeen reissu alkoi olla pulkassa ja suuntasimme kotia kohti, Suvi päätti kuitenkin käydä tarkastamassa vielä melkein takuuvarman kanttarellipaikan.
Tiedättekö sen ilmeen joka tulee ihmiselle kun se näkee että tutussa paikassa on kuin onkin reilumpi kasa kanttarelleja? Melkoisen ahneesti lähti rakas vaimoni kohti sieniapajaa. Suvin isompi pallopää seurasi tapojensa mukaan emäntäänsä ja molemmat jäivät hetkeksi pyörimään pienen sienikertymän nurkille.
Tässä vaiheessa tilanne muuttui sitten epätyypilliseksi. Rakas vaimoni kiljaisi yllättäen melko kovaa ja korkealta että HiiiiiiiiiFK, sitten se pinkaisi mutkittelevaan juoksuun ja riipaisi pääosan vaatteistaan pois. Minusta muuten näyttää melko seksikkäältä mustat pitsirintaliivit vasten alabasterin valkoista ihoa. Taustana oleva, illassa tummuva sammaleinen kuusimetsä vain korosti ihon himmeää kajoa. Eli toisin sanoen, emäntä asteli maa-ampiaispesään.
Minä sitten keräilin ympäristöstä vaimon vaatteet, sienipuukon, sienikorin ja tietysti ne kanttarellit. Täytyy sanoa, että jotain hyötyä on tästä ikääntymisestä. Noin ensimmäisen tulee mieleen se että aina ei ole hyvä olla se porukan tarkkasilmäisin, ehti Suvi onneksi ensin tallomaan siihen pesään. Ja toisena positiivisena juttuna kokisin sen tosiasian, että iän ja liiallisen ACDC:n kuuntelun seurauksena korvanjuuressa pörräävän maa-ampiaispesän humina on lähinnä rauhoittavaa.
Koiranomistajille muuten tiedoksi, että jos koiruus tällaisen kohtaamisen jälkeen kulkee vähän säikkynä ja säntäilee niin ei ole huono veto imuroida sen turkkia. Ne menee ampiaiset aika syvälle saksanpaimenkoiran turkkiin.
Eli tällaista täällä meillä eilen illalla, mitenkäs teillä?
(Juttu vuodelta 2019)
Ensiapuohjeet ampiaisen pistoon koiralla löydät osoitteesta eisepure.fi
