Käytiin kymmenkunta vuotta sitten Aapon, eli Herra Hyväntuulen kanssa luonnetestissä. Osa teistä on aiheesta joskus lukenutkin, ja jos ette ole niin Hanne kaiveli sen tarinan esiin Herra Hyväntuuli blogiin. Summasummarum, tuon käynnin jälkeen Suvin leuka tippui lattiaan, se epäilevä Tuomas nimittäin oletti että Aapo saa hylsyn, ja minunkin leuka oli revähtää koska Aapo sai yhteensä 206 pistettä. Ja se on tosi paljon, etenkin Airedalen Terrierille, tiedoksi vaan.
Nyt me sitten käytiin samaisessa testissä Allin kanssa. Tällä kertaa ei odotettu heti alkuun hylättyä, mutta eipä meillä kyllä kummoisia odotuksiakaan ollut.
Minä vähän avaan tuota testiä. Jaossa on 300 pistettä, pisteitä saa mm. paukkuarkuuden puutteesta, puolustushalusta, luoksepäästävyydestä, terävyydestä, taisteluhalusta ja vilkkaudesta. Alli sai 125 pistettä.
Nyt minä aloitan sitten sen vuodatuksen että miksi Alli minun mielestäni sai tuollaisen arvosanan.
Alli sai miinuspisteitä siitä että se ei taistellut. -10 tuli jotta pläjähti. Kun se tuomari yritti riehuttaa Allia niin se otti lelun suuhun ja päästi heti irti kun leluun kohdistui vetoa. Ihan syystä tuli miinuksia. Tuomari sanoi että taisteluhalu on palveluskoiran moottori, ja on tässä varmasti oikeassa.
Minä en ole ikinä leikkinyt riehumisleikkejä noitten minun Terrierien kanssa, ei ole tarvinnut, ne yleensä osaa sen. Minulla on ollut 2 uros airedalea ja kumpikin tykkäsi erityisesti repimisleikeistä. Minusta on mukavaa että olkapäät on kiinni niille kuuluvissa paikoissa, erityisesti meidän lapsilla, ja niinpä minä en ole tarkoituksella vahvistanut tätä puolta. Kyllä Alli ottaa lelun pois Tempulta, mutta jos minä tai mukelot ollaan lelun päässä kiinni, se ei innostu, laisinkaan. Kummallinen Terrieri.
Paukkuarkuutta Allilla ei ole, toki se säikähti ensimmäistä laukausta kun ei meillä pahemmin ammuta, niinpä tästä tuli 10 pistettä, täysien sijaan, tuomiona laukauskokematon.
Puolustushalukkuutta Allilla oli sen verran että kovasti haukkui ja häntää heilutti hyökkääjälle, en usko että Alli ymmärtää että voisi olla olemassa pahoja ihmisiä. Tynnyreistä, ukkeleista ja kärryistä Allille ei jäänyt pelkotiloja, hyvin nukkui seuraavan yön, ei nähnyt painajaisia. Tässä kohtaa minä väitän että Alli sai paremmat pisteet kuin mitä se olisi ansainnut. Koska minä en reagoinut, ei Allikaan pahemmin mieltään pahoittanut.
Alli sai täydet pisteet luoksepäästävyydestä, vaikka sitä kuinka uhkailtiin ja peloiteltiin, niin välittömästi paineistuksen jälkeen se hyväksyi samaisen ihmisen. Varsin on suvaitsevainen tyyppi tämä Alli.
Eli kyllä läpäisi Alli luonnetestin, ei ehkä liehuvin lipuin, mutta kuitenkin. Hienosti lukivat tuomarit Allin käytöstä, ja mikä parasta, kyllä minä näin pari kertaa kun sitä vakavampaakin tuomaria vähän nauratti. Älkääkä kuvitelko että minä tätä testiä väheksyisin, varmasti on kelpo testi muiden joukossa. Tämä testi on alunperin kehitetty virkakoirille, palveluskoirien käyttöominaisuuksien arviointimenetelmäksi. Nyt sinne sitten työntyy tällaista pullamössösukupolven edustajia (lue Teppo ja Alli). Välttämättä ei ole paras testi perhekoiralle, liika paineistus voi oikeasti säikäyttää koiraparan. Tuomarit seuraavat koiran paineistumista ja jos tilanne vaikuttaa koiralle liian rankalta, tuomari keskeyttää testin, ja ihan syystä.
Mutta se on sanottava että jos testissä olisi haluttu määrittää sitä onko Alli iloinen, reipas, hyväntuulinen, ihmisystävällinen ja luottavainen perhekoira, olisi Alli saanut 10/10. Ja saikin, minulta.
