Tiedättekös mikä on Ixodes Ricinus? Ei se mitään, kerron sen kuitenkin, se on punkki.
Meilläpä ei punkkeja pelätä. Kuten juttujani lukeneet tietävätkin, löysi tuo pojankloppimme lattialta yhden verta täyteen pakatun punkin. Vikkelästi kuin kärppä, päästeli sankarimme tämän viattoman luontokappaleen kohti käkätintään ja totesi hampaat verisenä, että ei ollut mustikka.
Meille tuttu koiriin ja ihmisiin kiinnittyvä muoto on punkin ”aikuismuoto”, tämän lisäksi punkin elinkaaressa on kaksi esivaihetta, nämä ovat nimeltään toukka- ja nymfivaihe. Toukka- ja nymfivaiheen pääasiallisena eväsbaarina toimii hiiret ja myyrät, aikuismuoto tykkää isommista elikoista.
Vanhemmillani on mökki Hangossa, mökki sijaitsee pienessä saaressa. Paikallisten punkkien määrästä kertoo jotakin se, että yhtenä viikkona nypin silloisesta koirastani yhteensä himpun verran yli 150 punkkia. Russe-parka oli paikallisten punkkien baaritiski, viikon seisovana pöytänä olemisen päätteeksi karvakuono sairastui moniniveltulehdukseen ja väitän, että noilla pikkupaskiaisilla oli osansa tuossa sairastumisessa.
Punkkien torjunta
Punkkien ja ihmisten välisiin tälleihin voi vaikuttaa muutamalla tavalla, lähinnä kyseeseen tulee kolme eri keinoa.
Ensimmäinen ja tärkein keino on punkkitarkastus. Borreliabakteeri asustelee punkin mahalaukussa ja tartunnan leviämisen vuoksi punkin pitäisi olla kiinnittyneenä vähintään 24 tuntia, eli jos punkki saa lähdöt ennen tätä, ei borreliatartunta ole todennäköinen. Emännän ja muksujen kanssa tätä punkkitarkastusta on harrastettu, nuorempana, ennen muksuja, tämä oli jopa mukavaa. Äijäporukassa en ole tätä ehdottanut, jokainen huolehtikoon itsestään.
Toinen keino vaatii jo vähän pähkäilemistä. Kun punkki ei saa evästä, vähenee punkkien määrä. Sherlock Holmes -maisella päättelykyvyllä varustetut ihmiset voivat siten päätellä että hiirien ja myyrien vähentäminen vaikuttaa suoraan punkkien määrään. Ja tähän kohtaan saan lisättyä kukkahattupuheenvuoron ja voin todeta, että pienpedot, käärmeet ja petolinnut vähentävät siis ihan oikeasti paikallista punkkimäärää.
Kolmas keino on pysytellä sisätiloissa, sulkea ovet ja ikkunat ja liikkua ulkosalla vain kun lämpötila on miinuksen puolella.
Koirien punkkilääkitys
Koiruuksilla on torjuntakeinona lisäksi punkkilääkitykset. Punkkilääkitykset voidaan jakaa karkeasti kahteen eri muotoon, osa lääkkeistä karkottaa punkkeja ja osa vain tappaa verta imevät yksilöt.
Täällä Keski-Suomessa punkkimäärä ei ole ainakaan vielä ihan katastrofaalinen, siten lääkitykset jotka tappavat punkin, vaikuttaisivat olevan riittävä vaihtoehto. Näillä valmisteilla ei ole todettu merkittäviä sivuvaikutuksia ja koska lääke on tabletti, ei koirien uiminen ole ongelma. Käytännössä kyseessä on tabletti, joka huitaistaan koiran ääntä kohti ja valmisteesta riippuen punkeille tulee noutaja 1-3 kk ajan.
Punkkeja karkoittavat valmisteet taas ovat tiukempaa tavaraa, näillä lääkkeillä on ollut myös selkeitä sivuvaikutuksia, paikallinen ihoärsytys on melko yleistä ja osalle potilaista tulee jopa neurologisia oireita. Allekirjoittaneelta turposi kerran toinen lamppu umpeen kun nimeltämainitsematonta iholle levitettävää litkua roiskahti silmän alle.
Nämä valmisteet ovat myös vesieliöstölle myrkyllisiä, siinä tulee vesikirpulle oikeasti paha hikka kun koira säntää järveen 1-3 vrk lääkkeen laiton jälkeen.
Pakko on myöntää, että tuon 150 punkin nyppimisen jälkeen Hangon reissua edeltää kipakampi punkkilääkitys.
Borrelian aiheuttamat oireet ovat koirilla harvinaisia, mutta vakavia
Borreliatartuntaan liitetään tyypillisesti punkin puremakohdan ympärille kehittyvä rengasmainen ihotulehdus. Kuten ihmisillä, myöskään koirilla ei rengasta kuitenkaan aina esiinny. Koirilla on kaiken lisäksi tavallisesti ihmisiin verrattuna himpun verran tiheämpi karvapeite ja myös tämä vähentää renkaiden löytymistä. Vaikuttaisi siltä, että koirat eivät ole kovin herkkiä borrelioosille. Tutkimusten mukaan vain 5% borrelialle altistuneista koirista saa oireita. Tavallisimmin koirien borrelioosiepäily syntyy siitä, että potilaana on koira jolla esiintyy vaihtelevaa nivelkipuilua, kuumeilua tai muutoin eläinlääkäriparka ei vain keksi mitään muuta järkevää. Borrelioosi aiheuttaa jossain tapauksissa myös koirilla todella vakavia sairastumisia, pahimmillaan borrelioosi voi johtaa parantumattomiin munuaisvaurioihin, onneksi tällaiset tapaukset ovat harvinaisia.
Pakko näin lopuksi todeta, että sääli kun en murrosikäisenä tajunnut organisoida maksullista punkkitarkastuspistettä Hankoon, naisille, nyt sellaisesta palvelusta tulisi sanomista, ja syyte.
Kuvassa Aapo ja ainoa meidän tontilla asusteleva puutiainen. (Juttu vuodelta 2016)
Lisätietoa punkeista löydät Eisepuren kurssilta Luonnon vaarat OSA1 – Punkit
