Viivi on Welsh Corgi, se isompikorvainen pötkö eli Pembroke-malli. Corgi kuulemma syntyi kun viikingit hyökkäsivät Walesiin ja viikinkien omat koirat pääsivät hätyyttelemään paikallisia karjakoiria. Pehmeämpiä olivat viikinkien koirat luonteeltaan – koirien välisistä yhteenotoista syntyi pikkupandalta näyttäviä hyväntahtoisia rakettinakkeja. Mukava koira, mutta matala, urokset jättää hassun jäljen jo 5cm hangessa, ja juu, ei synny se kolmas jälkirivi hännästä…
Viivi on narttu ja siten se on jo syntyjään taloudellisesti älykkäämpi kuin rodun urospuoliset edustajat. Viivin omistaja oli esitellyt Viiville maassamme käytettäviä maksuvälineitä ja Viivi päätti tallettaa yhden kymmensenttisen mahalaukkuunsa pahan päivän varalle. Ei se kolikko Viiviä haitannut, kolikoitakin oli vain yksi joten ei se edes kilissyt häiritsevästi. Omistaja vaan oli niin rahan perään… No ei, pelkona oli, että kolikko etenee mahalaukusta ohutsuoleen ja tukkii koko letkujärjestelmän. Viiviä kiikuteltiin pitkin Mikkelin eläinlääkärivastaanottoja ja sisukkaasti Viivi piti kiinni lantista. Viivistä oli otettu röntgenkuva muutamana päivänä ja lantti olla möllötti vellipesässä, ei liikkunut kolikko eteen eikä taakse. Lopulta omistaja tuskastui gaagelberien kaiveluun (pakkohan ne on tarkastaa, ei saa heittää rahaa hukkaan) ja paikallinen kollega ehdotti, että Viivi kävisi kääntymässä Jyväskylässä. Almavetin porukka on kuulemma erityisen rahanahnetta sakkia, varmasti lähtee lantti, nähtäväksi vain jää, että saako omistaja sitä ikinä takaisin… niinpä Viivin omistaja varasi meille ajan mahalaukun tähystystoimenpiteeseen.
Klinikalla Viivi tapasi nukkumatin ja minä lykkäsin kameran Viivin käkättimeen. Siellähän se 10c kolikko köllötteli. Ei ole muuten helppo homma napata kolikkoa mahalaukusta, kokeilkaapa nostaa kolikko pöydältä nakkisormilla, ei se nouse. Arvatkaapa miten helppoa se sitten on 150 cm pitkillä pihdeillä ja vierasesinekorilla. Kauhean äherryksen jälkeen Henna suuttui, sitten minä hermostuin ja niinpä minä lainasin Arjalta 10c kolikon ja annoin sen omistajalle ja kirjoitin ison laskun. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
No ei, minä hihkuin vielä Suvin apuun ja lopulta me saatiin se saamarin kolikko pihteihin ja pois Viivistä. Takaan, että kyseessä on yksi Suomen arvokkaimmista kymmensenttisistä. (Tarina julkaistu ensimmäisen kerran 12.1.2018 ja kannessa kuvituskuva, eli ei siis Viivi itse)
