Yhtenä näätätalon hoitajan tehtävänä oli hylkeiden ruokinta. Korkeasaaressa ei tuolloin ollut monia aikataulutettuja ruokintoja mutta hallien päivällinen oli yleisölle avoin tapahtuma ja se tehtiin aina klo 12.00.
Yleisö kertyi paikalle ja minä kaarsin hyljealtaan viereen hienolla hyljemiesmobiililla, elikkästen keltaisella jopolla jossa oli edessä sellainen kaksipyöräinen maitokärry ihan vituralleen viritettynä. Maitokärry oli täynnä ämpäreitä jotka taas puolestaan olivat täynnä silakkaa ja turskaa.
Ihmiset pällistelivät kun kolme abouttiarallaa jalkapallon kokoista päätä pomppi aalloilla ja aukoi suutaan ja nappaili silakoita suuhunsa. Tuolloin, ja varmaan myös tänään, ei Korkeasaaressa ollut tapana kouluttaa eläimiä esiintymään, eläinten aktivointi pyrittiin toteuttamaan muulla keinoin. Hylkeiden kohdalla tämä homma ei vaan oikein toiminut. Ovat nimittäin melko välkkyjä eläimiä nämä elävät poijut. Ei riitä aktivoinniksi pakastettu silakka, tylsää oli hyljeparan pötkötellä pienessä altaassa ihmisten pällisteltävänä.
Hyljenäytöksen jälkeen edessä oli koko päivän hankalin hetki. Hylätyt norpan ja hallinpoikaset ovat siinä mielessä huonossa tilanteessa, että ilman emoa ne eivät opi syömään – liian aikaisin vieroittunut kuutti kuolee nälkään kalaämpärin viereen. Kuutteja jouduttiin pakkoruokkimaan niiden elämän alkupäivinä, tämä homma on melkoisen syvältä takapuolesta, niin hoidettavasta kuin hoitajastakin. Kuutti on sellainen 20kg painava ja lutuisen näköinen pötkö joka hermostuessaan muuttuu ihan mahdottomaksi pidäteltäväksi. Kuutilta palaa käpy kun sitä yritetään pakkoruokkia, eikä syyttä, eihän kukaan halua syödä silakkapirtelöä letkun kautta annosteltuna. Homma eteni siten, että ensin toinen eläintenhoitaja kiinnitti kuutin huomion. Kun kuutti tuijotteli hämärästi hypähtelevää hoitajaa, hyppäsi toinen hoitaja kuutin päälle ja otti sen hellään syleilyyn, tämän jälkeen laitettiin letku ruokatorveen ja yksi päivän eväistä sujahti kuutin vatsalaukkuun. Jos toiminta epäonnistui, käytiin hakemassa uudet sadeasun housut repeytyneiden tilalle ja vertailtiin mustelmia. Nämä norpat ja hallit oppivat yleensä leikin kautta lopulta syömään ja joskus jopa pyytämään kalaa, alku vain oli perin hankalaa.
(Kuvan hylkeet asustelevat infotekstin mukaan Uudessa Seelannissa. Kuvituskuva Canva Pro)
