Ihan on hanurista tämä talviaikaan siirtyminen. Minä mitään aamutunteja lisää tarvitse. Kolme koiraa alkaa aamuisin kello 5:45 rapistelemaan pitkin laminaattia. Eli nyt se alkaa sitten 4:45. Kyllä se tietysti parissa viikossa koiran kupolin sisällä naksuttava vekkarikin siirtyy takaisin normaaliin elämään mutta hetkisen on melko aikaista touhua.
Enemmän minua haittaa se, että syksyn viimeiset viikot muuttuivat pimeiksi, siis illalla. Meillä loppuu työt siinä kello neljän nurkilla, ja viideltä Tepponen hypähtää kissamaisesti ulos autosta omassa pihassa. Ja nyt siellä on todella pimeää. Talviajan myötä minun ainoa valoisa ulkonaliikkumisaika kutistui olemattomiin. Täällä metsän keskellä on laitettava hella lisävalot otsalle ettei kompastele kävelylenkillä. Kyllä oli v. 86 tsernobilin jälkeen helppoa löytää suppilovahveroita, talviaikaan siirtymisen jälkeenkin. Nehän nimittäin säteili siinä määrin sienet että… no ei säteillyt, eikä ollut talviaikaa (olipas, Tepponen muisti väärin, 16kesäisenä siitä ei välittänyt).
Alli-koiran karkumatka
Kouriintuntuvimman esimerkin tästä talviajan mielettömyydestä minä sain viime keskiviikkona. Mukelot oli taas menossa uimaan ja meillä oli Multivanin kontti tupaten täynnä koiria. Uimahallin parkkipaikka sijaitsee n. 100m päässä uimahallista. Mukulat sinkosivat ulos autosta ja kipittivät epäjärjestyksessä uimahalliin. Rakas vaimoni otti hyvässä järjestyksessä koirat ulos autosta. Suvi yritti laittaa Metkulle valjaita ja samalla se plokkasi Tempun ja Allin ulostautumisyrityksiä. Jotakuinkin tässä vaiheessa Suvi alkoi puhumaan sillälailla hassusti, hampaita yhteen puremalla. Paljon oli isoja R kirjaimia. Menin toki auttamaan jolloin Alli ja Temppu karkasivat autosta. Alli on reipas vuoden ikäinen viehättävä narttu airedale, se luikahti ulos ja ryntäsi auton edessä olevaan pihaan. Minusta vapaana ryntäilevä 45kg painava saksanpaimenkoira on merkittävästi suurempi haitta Vaajakosken keskustassa, siksipä jäin roikkumaan tähän pallopäähän. Suvi kertoi minulle hienovaraisesti, että Temppu olisi ollut niin älykäs että se ei olisi karannut mihinkään. Minä totesin asiallisesti ja yhtään ääntäni korottamatta että saanen esittää eriävän mielipiteeni. Menisi koko Vaajakoski sekaisin vapaana juoksevasta jättipää säferistä. Nih.
Tungin Tempun takaisin autoon ja lähdin huhuilemaan Allia. Eli jos asustelette Vaajakoskella omakotitalossa uimahallin lähellä, ja viime keskiviikkona näitte kaljupäisen kaverin kulkevan puhelimen taskulamppuvalo loistaen pihassanne huudellen Alli, Alli, niin se olin minä. Anteeksi.
Ei tullut Alli takaisin, pilkkopimeä piha pysyi hiirenhiljaisena, vähän saattoi ikkunaverho heilahtaa, vielä kerran anteeksi.
Karvainen kaveri Vaajakosken uimahallissa
Allin luoksetulo on yhtä varmalla pohjalla kuin lottovoitto ja minä aloin huolestumaan. Tässä vaiheessa uimahallilta kuului Helinän huuto, Alli on täällä. Kipaisin uimahallille ja näin pienen tyttöseni seisomassa hajareisin Allin päällä, Alli heilutti häntäänsä ja vaikutti perin tyytyväiseltä itseensä. Alli oli kipaissut mukuloitten perään ja kyllä, se oli luikahtanut uimahalliin. Kahvion kollattuaan se oli hämmästellyt uimahallin lasiseinän läpi uimareita ja tutustunut Vaajuksen uimaseuran harrastustoimintaan.
Minä kytkin Allin valjaisiin ja kiittelin Helinää. Sanotaanko vaikka sillä lailla että yhteinen lenkkimme vaimoni kanssa pilkkopimeällä Vaajakosken lenkkipolulla ei ollut rentouttava. Onneksi tuli vastaan sauvakävelijöitä, muutoin oltaisiin puhuttu koko ajan isoilla kirjaimilla. Meillä oli selkeät, mutta jossain määrin toisistaan eriävät mielipiteet parkkipaikan tilanteesta. Loppulenkki oltiinkin sitten kokonaan hiljaa. Retken kruunasi parkkipirkon tai parkkipertin jättämä 60€ maksulappunen auton tuulilasilla, saattoi olla että kävi verenpaineet katossa. Suvi ei onneksi tässä vaiheessa muistuttanut että unohtuiko sinulta kaikessa siinä hässäkässä mahdollisesti se parkkikiekko?
Jumankauta minä inhoan talviaikaan siirtymistä.
Tempun kuva lokakuun alkupuolelta, kun lenkillä riitti vielä valoa ??
(Juttu vuodelta 2019)
