Tiedättekö mitä on närästys, minä en tiedä kun en sitä harrasta. Saattaapi kyllä olla että minuakin kerran närästi, olin viettänyt eläinlääketieteellisen tiedekunnan pitkän kaavan mukaisen vapun ja viidentenä päivänä heräilin Ullanlinnanmäeltä. Nautin muutaman lasillisen kuohuviiniä, sitten menimme linnanmäelle ja vuoristoradassa alkoi närästää, ehkä. Hankalia nuo vuoristoradat.
Koiran närästys
Koiruuksiakin välillä närästää, joskus taustalla on kummallinen ruokavalio, joskus taas stressi ja joskus vaikkapa sappivaivat, eli ihan samat syyt kuin meillä kaksijalkaisillakin, siis kuulema. Koiruuksien närästystä on välillä vaikea tunnistaa. Onhan se totta että kaikki koirat syö heinää, joka ikinen sesse päästelee keväällä pihanurmea ääntä kohti kuin paraskin märehtijä. Jos koiruus tämän lisäksi lipoo huuliaan, hikkailee ja nieleskelee, on mahdollista että sitä närästää, ja jos se tämän päälle vielä nuolee mitä kummallisempia paikkoja tai pulauttelee/ oksentelee säännöllisesti niin sitä närästää melkoisen varmasti.
Minäpä kerron teille Lempistä. Lempi on pienikokoinen terrieri, ja koska se on terrieri, on se minusta hieno, kaikki terrierit ovat, toki ariendalet ovat vielä hienompia mutta kuitenkin. Jos Lempi olisi auto, olisi se T – malli ford, viritetty sellainen. Se on kulmikas, eikä pelkästään rakenteeltaan, juurikin niinkuin terrierin pitääkin. Koska Lempi on narttu, se on myös älykäs, jos se olisi uros niin päätelkää itse.
Vierasesine-epäily ja tähystys
Lempi tuli klinikalle koska se oksenteli, koko ajan. Lempi oli lähetepotilas ja epäilynä oli vierasesine. Raju oksentelu oli alkanut reipas viikko sitten ja sisällä ei pysy kuin rapalan uistin. Lempille oli suoritettu varjoainekuvaus vierasesineen poissulkemiseksi ja koska röntgenkuvaus ei paljastanut poikkeavaa, tuli Lempi klinikallemme mahatähystykseen.
Minäpoika lähetin Lempin höyhensaarille ja kurkkasin kameralla Lempin vellipesään. Ei näkynyt vierasta tavaraa, näkyi vain ärtynyt mahalaukun seinämä ja seinämän läpi kappale keuhkoa… hetkinen… Ei kuulu ihan perusanatomiaan että keuhkot näkyy mahalaukun läpi.
Lempi heräteltiin ja omistaja palasi klinikalle. Lempin oksentelu pysyi hallinnassa oksennuksenestolääkityksellä, mutta heti kun lääkitys loppui, alkoi Lempi jälleen oksentamaan. Omistajan haastattelu paljasti että Lempi oli harrastanut oksentelua jo pidempään, ihan pennusta asti. Oksentelua oli esiintynyt 2-3 kertaa viikossa, lähinnä ruokailun jälkeen.
Löydösten ja kliinisen kuvan perusteella esitin villin veikkauksen että Lempillä on hiatustyrä. Lempiparan mahalaukku on osittain työntyneenä rintaonteloon ja ilman isompaa päättelykykyä on melko selvää että ei ole mahalaukun hyvä olla rintaontelossa. Kerrankin pääsi Heinolanakanpoika pätemään, ei ole tavallinen sairaus tämä. Pari kertaa olen vastaavaan törmännyt.
Hiatustyrän leikkaus
Lempin murhe, hiatustyrä, on tylsä sairaus. Hiatustyrän vuoksi mahalaukun sisältöä työntyy ruokatorveen, eli sitä närästää, kunnolla. Lempin hoitona oli tyräportin sulku, kuulostaa helpolta muttei ole, vähänlaisesti on tilaa mellastaa kun kyseessä on 7 kg koiruus ja edessä on maksa ja pääosa mahalaukusta. Onneksi meillä on töissä tuo vaimoni Suvi, ja leikkurissa lauma ammattitaitoisia hoitajia, kursivat Lempin tyrän umpeen ja minäpoika vaan pällisteli. Hyvä tuli, Lempi kävi juuri kontrollissa ja oksentelu on loppunut, välillä sitä kyllä närästää, lähinnä ikävät eläinlääkärit, mutta se nyt kuuluu terrierin luonteeseen.
Tähystysvideoon tästä linkistä
(Juttu vuodelta 2017)
Tämän tarinan teille tarjosi Provet. Seuraavana mainos…
Minä se olen tunnetusti varsinainen tietokonevelho ja hakkeri, oikea koodarien kunkku. Klinikkaa perustaessa minä hetkisen mietin, että pärjättäisiinkö me jollain köykäisemmällä potilasohjelmalla. Suvi sanoi että ei. Meille tuli heti alussa Provet, oikeassa oli vaimo, taas kerran.
