Tutustuin Tapaniin vajaa 10 v sitten. Tapani oli sellainen pienehkön hevoskuljetusajoneuvon kokoinen, nuori ja hontelo tanskandoggiuros.
Luulen, että Tapani muistelisi ensitapaamistamme lähinnä kauhunsekaisin ajatuksin. Tapani nimittäin törmäsi tuolloin ensi kertaa elämässään hevosiin. Ongelmana oli se, että juuri kun Tapani hoksasi hevoset, ottivat sen molemmat korvat kontaktin paimenlankaan. Eli samalla kun Tapani totesi, että maailmassa on olemassa sitäkin kookkaampia eläimiä, syötettiin sen aivoihin 2000 volttia pienellä, mutta kuitenkin riittävällä vastuksella. Tämän jälkeen Tapani oli ehdollistettu siten, että hevoset eivät ole mukavia ja jatkossa Tapani viettikin meille suuntautuneet käyntinsä lähinnä autossa istuskellen.
Tapanin lauma koostui ystäväni Samista, Samin emännästä Mallusta sekä Calypsosta, koiramaaiman ehkä hemaisevimmasta pörröpäästä, ainakin Tapanin mielestä.
Calypson sukulinja on kyseisen rodun harrastajien keskuudessa ns. jalostuksellisesti kiinnostava, siten Calypson kiimakierto oli tarkassa valvonnassa ja Calypsolle oli valittu sopiva uros jo heti sen toiseen kiimaan… Myös Tapani oli kuitenkin seuraillut Calypson kiimakierron kehittymistä ja kuinka ollakaan, Tapani ehti ensin. Sami soitteli hieman hämmentyneenä, että olisikohan koirille saatavissa katumuspillereitä… Siinä meni se kiima.
Seuraavalla kerralla Calypson kiima sattui tilanteeseen jossa Samilla ja Mallulla oli muutakin tekemistä. Tämä tekeminen liittyi Mirkun, eli Samin esikoisen, syntymään ja tapahtui Jyväskylän keskussairaalalla. Tapanin ja Calypson hoidosta vastasi Mallun veli. Tarinan mukaan Sami sai synnytysosastolle soiton joka meni jotakuinkin näin; nyt en kyllä tiedä mitä on tapahtunut mutta vaikuttasi siltä, että Tapani on jotenkin juuttunut kiinni Calypsoon, ja ei, kyse ei ole kuonosta… Ja eikun seuraavaa katumuspiikkiä antamaan…
Kaikenkaikkiaan Tapani, tämä Jyskän siemenlinko, ehti tärvelemään minun tietojeni mukaan ainakin 4 tarkasti seurattua kiimakiertoa. Pakko myöntää, että jossain vaiheessa mielessä kävi sekin ajatus, että Sami järjesti parhaalle kaverilleen tilaisuuden ja Tapani käytti mahdollisuuden hyväkseen, joka kerta. Tapani sananmukaisesti pani stopin Calypson jalostus-suunnitelmalle.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että joka kerta kun Sami soitteli, että taas Tapani pani vaikka ei olisi saanut panna, olin hiljaa mielessäni onnellinen Tapanin puolesta. Onhan se nimittäin hirveää jos emäntä vieressä lupailee, että nyt saisi, mutta kuitenkaan ei saa, koska joku toinen saisi saada… Siinähän saattaa herkkä mieli nyrjähtää ja mennä peräti sijoiltaan.
Tapani on siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen, mutta luulen, että ainakin kaikki kiveksillä varustetut lukijat hurraavat hiljaa mielessään ja ottavat seuraavan paukun Tapanille, tuolle koiramaailman Casanovalle.
Kaikki tarinassa esiintyvät nimet on ehkä muutettu yksityisyyden suojaamiseksi… vai mitä Sami?
(Juttu vuodelta 2016)
