Jos yksilöllä on ollut nivustyrä, huonompi näkö kuin 95%.lla populaatiosta, ja se joudutaan leikkaamaan ensimmäisen elinkuukautensa aikana (ilman tätä leikkausta se olisi menehtynyt) sekä kaiken tämän päälle kyseisellä luojanluomalla on kohtalainen käytöshäiriö, niin ainakin perinteisen jalostusopin myötä tämä lajinsa edustaja ei olisi päässyt jatkamaan sukuaan? Suvipa kuitenkin päästi minut samaan petiin ja nyt meillä on 2 mukulaa, onneksi en syntynyt jalostuskoiraksi…
Jalostus on tarkkaa hommaa, vähän niin kuin ripulissa piereskely. Luonto osaa tämän homman. Se kuitenkin tuhlaa hitosti materiaalia ja lisäksi käyttää jalostukseen paljon aikaa, tätä kutsutaan luonnonvalinnaksi. Jos luonto olisi hoitanut hommansa minun kohdallani niin olisin tuupertunut jo heti alkuvaiheessa mahaportin toimintahäiriöön. Jos jollain tavalla olisin tuosta selvinnyt niin ainakaan en olisi osunut keihäällä mihinkään evääseen, sen verran on huono näkö. Nyt kun on vielä nivelrikkoa polvessa niin en saisi juostua kiinni evästä enkä emäntää, siihen olisi loppunut Heinolan suku.
Ihmisen toteuttamana tuo jalostustoiminta on hieman vikkelämpää – joskus tarkoituksella ja joskus vahingossa. Koirien jalostuksen tuloksena meillä on mitä kummallisemman näköisiä, kokoisia ja muotoisia koiria, lisäksi niiden käytös poikkeaa toisistaan käsittämättömällä tavalla.
Meillä asusteli aikansa porokoira Taika, sen DNA ketjuun oli lappalainen vääräleuka takonut, että aja poroja ja hauku, ja kun meillä ei ollut poroja niin Taika vain haukkui.
Aapo airendalenterrierin geenistöön taas oli nakutettu että… -no en kyllä tiedä mutta tuskin tietää suunnittelijakaan.
Tumppu on saksanpaimenkoira. Tumpun käytöksestä ei vielä tiedä, mutta pelottavasti näyttää, että jossain sen geenistössä lukee paimenna ja vartioi, ja pyri tekemään mitä käsketään, ja jos ei käsketä niin tee silti jotain, koko ajan…
Kaikkia meidän koiruuksia on yhdistänyt se että ne ovat abouttiarallaa sopusuhtaisia. Niillä on ollut 2 silmää jotka pysyvät jotakuinkin päässä, selvästi havaittava tai jopa häiritsevän pitkä kuono ja häntä, joka on asettunut likimain keskelle takapuolta ja pudottaa kaiken pöydällä olevan. Se, että koiralla on vääränlaiset korvat, kuono, henkitorvi, silmät, häntä tai mikä vain paikka, ei ole koiran syy. Mutta se, että joku selkeä epämukavuutta aiheuttava asia (siis jalostettavalle, ei jalostajalle) jätetään huomiotta ja sen annetaan periytyä, siihen syyllinen löytyy peilistä.
Rotu ei saa vaikuttaa hoitoon, sama pätee alkuperään. Eläinlääkärinä en tule toivoakseni ikinä asennoitumaan potilaaseen erilailla vain siksi, että rotu on väärä. Ihmispuolellakin tulee vissiin sanomista jos potilaan rotu muuttaa lääkärin asennoitumista.
Paljon potilaita hoitaneena eläinlääkärinä toivoisin että jalostuksen tärkeimpänä tähtäimenä olisi terveys. Kun yksilö syntyy niin sitten siitä on vain pakko tykätä, soveltui jalostukseen tai sitten ei, huolta on pidettävä.
(Juttu vuodelta 2015)
