Ollessani lapissa töissä törmäsin tilanteeseen, joka oli oivallinen mahdollisuus parantaa suhteita Korvatunturin suuntaan.
Ajokas
Tiedättekä mikä on ajokas? Se on alunperin se poro, joka huolehti Suomen alkuperäisasukkaiden huoltoyhteyksistä ja liikkumisesta, siis silloin kun kun suksissa ei ollut pitoa ja lapikkaat lipsui. Ajokkaalla Aslak päräytti häiriköimään naapurikylän emäntätarjokkaita. Mönkijöitten ja moottorikelkkojen myötä ajokkaiden tarve on kokenut inflaation – yhä niitä kuitenkin on, osalla kilpaillaan ja osa työllistyy joulupukin seuralaisena. Erityisesti nämä lasten läheisyydessä viihtyvät porot ovat harvinaisempia. Tavallisesti kaupunkiin tuodusta porosta jää vain epämääräinen kasa papanoita ja pohjoiseen johtavat koparan jäljet.
Poromiesten keskuudessa näitä ajokkaita pidetään korkeassa arvossa. Niiden hoitoon panostetaan ja niiden kunnosta huolehditaan. Ajokkaita pidetään usein aitauksessa myös kesällä. Kun aitaus on kaluttu tyhjiin, siirretään poro uuteen lohkoon. Porot tykkäävät sienistä. Oli kyseessä sitten hapero, hupero tai kärpässieni, poro pistelee sen ääntä kohti.
Kävipä sitten niin, että paikallinen joulupukkiyrittäjä siirsi parhaan ajokkaansa syksyllä sellaiseen aitaukseen, jossa sienisato oli päässyt rauhassa kasvamaan ennätysmittoihin. Sienille perso poroparka luuli hetken olevansa taivaassa. Imuroituaan pötsinsä kerralla täyteen sieniä, se varmaankin totesi, että nyt tuli tehtyä pieni virhearvio, sitä nimittäin menee paljon sieniä 40l vetoiseen etumahaan. Ei ole hyväksi luontokappaleelle äkillinen ruokinnanmuutos yhdistettynä ahmimiseen. Tästä sieniateriasta kyseisen poron sisälle kehittyi pieni kaasuvoimala. Seurauksena oli vähintäänkin heikko olo ja huolestunut omistaja otti yhteyttä allekirjoittaneeseen.
Sienet aiheuttivat porolle vatsavaivoja
Minä ajelin paikalle ja löysin poron makaamasta kyljellään, kaula pitkänä ja hengitys heikkona. Kyseinen tapaus on lehmillä yleinen ja sitä sanotaan puhaltumiseksi. Tavallisesti märehtijä röyhtäilee pötsissä olevan kaasun pois. Joskus röyhtäys ei pääse ulos ja pötsi täyttyy kaasusta. Täyttynyt pötsi painaa keuhkot kasaan ja sitten ollaankin jo Pietarin portilla tekemässä tiliä.
Tavallisesti poroilla on olemassa vain yksi hoitokeino ja se tie johtaa jääkaapin leikkelehyllylle.
Tällä kertaa porolla kävi tuuri ja lehmien kanssa hyväksi todetut hoitokeinot tekivät tehtävänsä. Ylimääräinen kaasu saatiin letkutettua pois ja lisäkaasun tuotto minimoitiin öljyllä ja Hautjärven ihmeliuoksella. Poron olo ja ilme parani ja potilaan omistaja oli ilmiselvästi hämmentynyt sekä onnellinen. Mikä taas oli melko voimakas reaktio näiltä 150cm pitkiltä (neljäntuulenhattu mukaan luettuna) ja hiukkasen varauksellisemmilta kavereilta, etenkin kun pihassa pörräävä eläinlääkäri on helsinkiläisreppana.
Eli minäpä voin hätätapauksessa sanoa mukuloille, että nyt ryhtiliike tai otan yhteyttä läheiseen ystävääni joulupukkiin. Suvi muuten on selvästikin sitä mieltä, että joulupukki on katsonut tapauksen jälkeen toilauksiani läpi sormien.
Ps. Kyseinen hilpeä partaveikko pyysi painottamaan, että tuo pötsissä oleva kaasukertymä ja hänen porojensa lentokyky eivät liity mitenkään toisiinsa…
