Jaa

Mötorhead ja lehmätkin kelluu

Tulipa kerran päivystävälle eläinlääkärille soitto jossa omistaja kertoi lehmän kelluvan järvessä.
Tässä vaiheessa ensimmäisenä ajatuksena olisi voinut olla, että nyt on vastapuolelta jäänyt lääkitys joko ottamatta tai sitä on otettu himpun verran liikaa. Koska kuitenkin tunsin talon ja tiesin taustat, pakkasin itseni ja työvälineet autoon ja lähdin passatti savuttaen kohti Karjalaisenniemeä.

Lehmän akuutti laidunhalvaus

Taustoista sen verran, että kyseisellä tilalla oli esiintynyt kevään aikana useita laidunhalvauksia ja siksi volkswagenin venttiilit laitettiin nakuttamaan. Akuutissa laidunhalvauksessa lehmä putoaa yleensä kerrasta kyljelleen ja tämän jälkeen se alkaa sätkimään abouttiarallaa edesmenneen Lemmy Kilmisterin bassoriffin tahtiin. Vaakatasossa tapahtuvan pakkoliikkeen taustalla on magnesiumin puute. Kesän alussa laitumen ruohossa ei ole riittävästi magnesiumia ja nautaparalla tulee tästä johtuen hiukkapikkasen kummallinen olo, magnesiumia kun tarvitaan lähes kaikkeen tiedonsiirtoon elimistön intranetissä. Hoitamattomana tämä puutos johtaa eläimen menehtymiseen.

Eläinlääkärin kannalta laidunhalvaus on ns. hyvä sairaus. Jos paikalle ehtii riittävän ajoissa, paranee potilas lähes poikkeuksetta ja näyttävästi. On siinä yksi kompastuskohta, tyhmempikin eläinlääkäri oppii kerrasta lorottelemaan hoitoon tarvittavan magnesiumpaukun kaulasuoneen potilaan selän puolelta. Ai miksikö? Mahan puolella saattaa tulla iskuja sätkivistä sorkista, hiukan nopeammin ja lujempaa kuin Mike Tysonilta…

Minä pääsin talon pihaan, emäntä ohjaili minut järven rantaan ja sielläpä odotti kaunis näky: talon isäntä varvisteli jordaanissa ja kannatteli Helunan päänuppia. Helunalle oli tullut laidunhalvauskohtaus juuri passelisti jyrkällä rantatöyräällä, maahan tuuperruttuaan luontokappale oli kierinyt pitkin pengertä aina järveen asti. Isäntä uitteli lehmäparan matalikkoon, potilasta ei kuitenkaan uskallettu vetää rantaan, kohtaukseen liittyvät pakkoliikkeet olisivat voineet muuttua rantakivikossa vaaralliseksi niin potilaalle kuin hoitajillekin. Minä virittelin tarvittavat lääkkeet valmiiksi ja kahlasin järveen, vettä oli muniin asti, ja joskus jopa polviin.

Laidunhalvauksen hoito

Lorottelin magnesiumin ja kalkin seoksen ammuparan kaulasuoneen, emäntä kannusti rannassa ja isäntä piteli hellästi sarvilla varustettua päänuppia. Lääkkeen annon jälkeen köykäisesti kelluva lehmä lilluteltiin vähemmän jyrkkään rantaan ja sitten odoteltiin.

Muutaman minuutin jälkeen potilas tapaili sorkillaan järven pohjaa ja köpötteli hiljakseen ylös rinnettä ja suorinta tietä navettaan. Jatkohoidot ja rahalliset korvaukset sovittiin paikalliseen tapaan kahvipöydässä ja taas oli eläinlääkäri yhtä kokemusta rikkaampi.

Täytyy jälleen kerran nostaa hattua näille rypsikynsille, harva kaupunkilainen työntyisi 500-600 kg painoisen ja Ace Of Spades biisin mukaan sätkivän eläimen kanssa samaan uima-altaaseen, kyllä ne niistä eläimistään välittää, ihan oikeasti.

RIP Lemmy.

(Juttu vuodelta 2016)