Jaa

Allipallin yllätys

Olikos se niin, että suutarin lapsilla tuppaa olemaan äärimmäisen hyvät talviurheiluväli… eiku. Täytyy sanoa, että meni jälleen ihan vanhan kaavan mukaan. Minä se pyhästi päätin että enää ei meillä Alli käy läpi yhdenyhtä kiimaa. Ja taas meinasi käydä köpelösti, Allilla alkoi kiima. Ollaan kohta kolme kuukautta höpisty siitä että Alli pitäisi leikata, aina vaan on tullut eteen jotain muuta ja kiireisempää.

Ei sillä Allin leikkuulla mitään kiirettä tietysti olisi ollut, varsin helppo koira kiimassa, ei yhtään ole bitch. Eikä tule kuin vähänlaisesti valeraskaaksi. Ja eihän sitä kohtutulehdusta nuorille koirille tule. Kaiken lisäksi meillä asuvista uroskoirista 100% on kastroitu, eihän niitä enää tytöt kiinnosta.

Koiran valeraskaus

Tosipuheissa Allin tapauksessa tissit lopulta katosivat, mutta jäljelle jäi kasa kasvainmaisia rykelmiä yhteen nisälohkoon. Ja kaiken lisäksi Temppu, tuo jo vuosi sitten kastroitu pallopää saksanpaimenkoira polki Allia niin että nivelrikkoiset polvet vaan napsuivat. Eli minun mielestäni Allin ja Allin munasarjojen välille piti pikaisesti saada riittävästi etäisyyttä.

Jos ette minua tunne niin tiedoksi vaan, että olen kikkaillut eläinlääkärinä reilu 20 vuotta, tästä ajasta pari vuotta touhusin patologina. Eli pitäisi olla varsin tuttuja juttuja nämä sterilaatiot ja valeraskauteen liittyvät nisäkudoksen hyperplasiat. Silti istahdin Allin tapauksessa takapenkille ja kauhistelin että meneehän kaikki ok ja mitäpä jos kyseessä onkin pahanlaatuinen nisäkasvain.

Sterilisaatio

Suvi leikkasi Allin. Nyt Allin munasarjat sijaitsevat meidän klinikan pakastimessa ja häviävät viikon päätteeksi savuna ilmaan. Allin muuttunut nisäkudos puolestaan matkusti patologi Seppo Saaren tutkittavaksi. Minusta kaikki patit kannattaa aina tutkia.

Leikkauksen jälkeen Alli trippasi hetkisen aikaa ihan huolella. Klinikan henkilökunta tuijotti hämmentyneenä suoraa huutoa päästävää sumutorvea. Pikku-ukon penteleet tuntuivat häiriköivän tätä pikkuruista Pavarotti…tarta. En yllättynyt iloisesti Allin laulajanlahjoista, tämä ulvomistaipumus keskeytti jälleen huuliharpunsoittoharrastukseni. Kuka perkule on jalostanut keskikokoiseen terrieriin tehtaanpillin?

Pikku-ukkeleiden poistuttua kajuutasta Alli oli täysin normaali oma itsensä, toki tähystysleikkaus on kivuton toimenpide, mutta tissilohkon poistosta johtuen Allilla oli mahassa ihan kunnioitettava haava. Kotona Alli haastoi Temppua ja Metkua leikkiin, se riehui ja rähjäsi ihan entiseen tapaan. Kunnes sitten 2 päivää leikkauksen jälkeen sen kunto romahti. Lauantai-iltana Alli makasi lattialla reporankana, se ei syönyt eikä juonut, ja juuri nosti hieman päätä kun sitä kutsui.
Minä mittasin kuumeen ja totesin että lämpöä oli 39.7C. Tissinpoistokohta oli kova ja turvoksissa.
Haavatulehdus, voihan perse. Ja iso.

Haavatulehduksen hoito

Kipitin lääkekaapille ja kollasi läpi koko ikean. Ainoat taloudesta löytyvät antibiootit olivat jääneet Piikki Siililtä ja annostus oli nappi/2 kg. Niinpä Alli naposteli hienoisella väkivallalla kaksitoista antibioottinappia ja yhden tulehduskipulääkkeen. Minä ramppasin ylä- ja alakerran väliä koko yön kyttäämässä miten potilas voi. Hätäpäissäni korkkasin purkillisen hirvisäilykettäkin, onhan se potilas saatava syömään. Ei maistunut hirvisäilyke Allille, se vaan murjotti ja oli kovin kipeä. Koko yön jatkuneen rappurallin päätteeksi istuskelin aamuyöstä sohvalla ja mietin että pakko se on kiikuttaa Allipalli vastaanotolle ja aloittaa suonensisäinen nesteytys. Joulukuun olemattoman aamun sarastaessa Alli kuitenkin vääntäytyi ylös ja köpötteli sohvan ääreen. Se istahti eteeni ja painoi päänsä reidelleni, antibiootti teki tehtävänsä.
Täytyy myöntää, että kävin minä klinikalla sunnuntai aamuna hakemassa nesteytyskamppeet, ihan varmuuden vuoksi, pitihän ne muksut käyttää uimassa, siinähän se on kilinikka ihan vieressä, yhtään en ylireagoimassa ollut.
Allin tilanne parani siis yhdessä vuorokaudessa, Alli muuttui päivän aikana omaksi riehuvaksi itsekseen. Antibiootteja se toki nakerteli 5 vrk ajan.

Antibioottiresistenssi

Helposti voisi spekuloida, että entäpä jos Allille olisi annettu antibioottikuuri ihan vain varmuuden vuoksi, heti leikkauksen jälkeen, Olisikohan se haava tulehtunut? Meidän klinikalla ei käytetä ennaltaehkäiseviä antibioottikuureja. Kirurgian on oltava niin puhdasta puuhaa että antibioottia ei tarvita. Välillä vahinkoja kuitenkin sattuu, milloin koira pääsee nuolemaan haavaa, ja milloin taas aseptiikka pettää. Silti, antibioottien kanssa ei kikkailla. Pahimmassa tapauksessa etukäteen annettu antibiootti olisi johtanut siihen että Allilaisen tissihaavatulehdukseen olisi valikoitunut bakteeri jolla on resistenssiä antibiootille, sittenhän me vasta kusessa oltaisiin oltu.
Luottopatologini Seppo ilmoitti, että Allin maitorauhaskudoksen muutos oli harmitonta hyperplasiaa, ei ollut kasvain.

Tätä kirjoitellessa Alli puri vähän Metkua päähän ja nakersi pakoon juoksevaa Temppua kintereistä. Tämän jälkeen se ravisteli hetkisen yhtä lampaantaljaa ja lopulta se asensi päänsä minun polvelle, sillälailla hellästi. The Bitch is Back. Onneksi.

(Juttu vuodelta 2019. Mitä tätä ennen tapahtui? Lue juttu Mammaloma)