Jaa

Cavalier

Tiedättekö millainen koiruus on cavalier kingcharlesinspanieli? Tuon Charlesin perusteella voisi kuvitella, että kyseessä on hörökorvainen, huonohampainen ja hyvällä ryhdillä varustettu aristokraattinen… no ei. Veikkaan, että alunperin suunnittelupaperille piirrettiin täydellinen pehmolelukoira, niin luonteensa kuin myös ulkonäkönsä puolesta. Isot silmät, pehmeä, laineileva turkki ja lempeät silmät, sellainen hippi.

Ikävä kyllä, jossain vaiheessa joku hukkasi kyseisen rodun rakennusohjeet ja siitä ei välttämättä seurannut pelkästään hyvää. Koiran päätä nyt vaan ei ole alunperin suunniteltu palloksi, ja jalostuksessakin kannattaisi käyttää useampaa kuin kuutta koiraa. Ei saa sisko ja veli tehdä jälkeläisiä, alkaa banjonsoitto kiinnostamaan ja hampaiden asento kärsii (katso elokuva Syvä joki jos ei aukea…).

Mutta miksipä minulla oli mieli mustana ja kypärä kallellaan? Korvaklinikalla, eli siis minun pällisteltävänä käy välillä kyseisen rodun edustajia. Tässäpä kuvaus melko tavallisesta cavalierista: raapii korviaan ja ravistelee päätään, on vingahdellut kivusta kun sille laitetaan kaulapantaa. Välillä pää hieman nykii tahdosta riippumatta.

Tässä kohtaa itseään kunnioittavalla eläinlääkärillä syttyy lamppu pään päälle ja kallon sisäinen ääni h+buutaa notta syringomyelia! Asiaan syvemmälle paneutuneilla eläinlääkäreillä istuu olkapäällä lisäksi kaveri joka kuiskaa, jotta olisiko PSOM?

Syringomyeliassa pikkuaivot eivät mahdu kallon sisälle

Syringomyeliassa aivojen ja selkäydinkanavan nestekierto on mennyt persiilleen. Syringomyeliaa esiintyy lyhytkalloisilla koiraroduilla. Niillä ei pikkuaivot mahdu kypärän sisään ja siksipä pikkuaivot työntyvät osittain selkäydinkanavaan (Chiarin epämuodostuma). Selkäydinkanavassa pötköttelevä pikkuaivo estää normaalin nestekierron ja paketti on valmis.
Ylläkuvattu epämuodostuma on erittäin yleinen rodussa, yli 90% cavaliereista säilyttää osaa pikkuaivoistaan kallon ulkopuolella, se on muuten jumalattoman paljon.

Pikkuaivot sopivat kallon ulkopuolelle yhtä hyvin kuin heittoistuin helikopteriin. Tutkimusten mukaan n.70% keräilee nestettä väärään paikkaan ja näistä joka kolmannella on kipuja. Sattuu kuulema ihan saakelisti. Jos minä matematiikasta mitään tiedän niin tämän perusteella kolme koiruutta kymmenestä Cavallierista kärsii migreenistä. Hoitona on kipulääkitys ja ikävä kyllä pahimmissa tapauksissa eutanasia.

PSOM eli liimakorva

PSOM taas on lyhenne sanoista primary secretory otitis media eli kavereiden kesken liimakorva.
Liimakorva tarkoittaa sitä että välikorvaan, sinne tärykalvon taakse, kertyy nestettä. Tämä puolestaan aiheuttaa paineen tunnetta ja kipua. Miettikääpä sitä tilannetta kun lentokoneessa alkaa sattumaan korvaan, ei ole hyvä juttu paine korvassa…
Tavallisesti tämä neste kulkeutuu välikorvasta nieluun. Kulkureittinä on korvatorvi eli tuba auditiva. Joskus tämä putki menee tukkoon. Oletuksena on, että koska cavalierien kallo on kummallinen, on tämä putki herkemmin tukossa ja niinpä litku kertyy korvaan. Liimakorvaa esiintyy muillakin roduilla mutta harvoin.

Minun pöydälle joutuessaan ylläkuvatulla tavalla oireilevat potilaat tapaavat kaverin nimeltä nukkumatti ja sitten me kurkataan Hennan kanssa potilaan korviin. Se on nimittäin niin, että ihan kaikki cavalierien kummalliset oireet eivät johdu syringomyeliasta. Joskus taustalla on liimakorva ja joskus oireilun taustalla on ihan tavallinen korvatulehdus ja kahteen viimeiseen meillä on hoitokeinoja. Eli pitää tutkia ennen kuin heittää pyyhkeen kehään.

Liimakorvan hoito

Liimakorvan hoito on melko suoraviivaista. Tärykalvo puhkaistaan ja välikorvassa oleva nestemäinen sisältö poistetaan. Litku on yleensä geelimäistä ja vaatii hieman kikkailua ettei tärykalvo vaurioidu lopullisesti, toki alueella on myös paikkoja joihin ei ole hyvä tökkiä, muutoin menee tasapaino ja nuppi kallelleen, eli pitää kyllä eläinlääkärin tietää mitä on värkkäämässä. Liimakorvapotilaat ovat kuitenkin selvästi kiitollisia hoidettavia, herätessään ne tuntuvat lähes ihmettelevän että mikäs nyt on kun enää ei pakota kupolia? Vähän kyllä pitää tietää mitä tekee, ei saa sokkona mennä ihmettelemään, täytyy olla tähystin, ainakin minun mielestäni.

Cavalier kingcharlesinspanieli on rotuna koiruus jolla on geneettisessä perintörepussaan mukana ihan järkyttävän suuri ropleemi. On kuitenkin todettava, että ainakin Suomessa kasvattajat ovat ottaneet ongelman tosissaan: suurimmalle osalle jalostukseen valittavista koiruuksista tehdään magneettikuvaus, ihan vaan sen varmistamiseksi että pysyykö pikkuaivot paikoillaan. Ei ole halpaa hommaa magneettikuvaus, mutta kuvaus kerrallaan vähenee pääkipuisten koiruuksien määrä. Vuosikymmenen kuluttua näillekin ehkä poksahtaa nokka ja kallo pitenee 50-luvun tyyliseksi.
Sitä odotellessa…

(Juttu vuodelta 2018. Kannessa kuvituskuva, Pixabay)