NVM on lyhennelmä sanoista Nordisk Veteriner Mesterhetskap, elikkästen pohjoismaiden eläinlääketeiteellisten tiedekuntien väliset urheilukisat. Kisaan osallistuvat joukkueet Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Tiedän, että näillä sanoilla saan ainakin osalla opiskelukavereistani takatukan/poninhännän pystyyn ja mieleen nousee sanat Teppo perskule, näistä ei pitänyt ikinä puhua.
Osa kollegoista taas toivoo kuulevansa nyt mitä siellä tulikaan tehtyä, kun itsellä ei ole mitään selkeää muistikuvaa. Luojan kiitos, että kännykkäkameroita ei ollut olemassa.
Nordisk Veteriner Mesterhetskap
Minulle nuo urheilujuhlat jäivät mieleen pelkästään positiivisena kokemuksena, kirkasotsaisena urheilijanuorukaisena otin nämäkin tapahtumat luonnollisesti mahdollisuutena kilvoitella muiden urheilullisten, hyvätapaisten ja hienosti käyttäytyvien ihmisten kanssa.
Jos haluatte saada hämilleen oman luottoeläinlääkärinne niin sanokaapa sille ensi kerralla että kuulitte vähän juuttua jostakin NVM urheilukilpailuista jossa hän… tässä vaiheessä ainakin osa eläinlääkäreistä pakenee huoneesta.
Muutama tapahtuma on siinä määrin julkaisukelpoinen, että kerron ne tässä lähinnä siksi että saatte hämärän kuvan siitä mistä NVM kisoissa oli kyse.
Matkaan lähdettiin risteillen
Matka naapurimaihin oli pitkä, reissu tehtiin bussilla ja se sisälsi reippaan meriretken ruotsinlaivalla. Poikkeuksetta iski merisairaus porukkaan, ja kummallista kyllä, hutera olo ei helpottanut edes maissa. Usein tämä erityisesti aamuinen ahdistus ja päänsärky jatkui jopa läpi koko reissun. Oletan että se johtui majoitustilojen huonosta ilmanvaihdosta. Ruokamyrkytykseen viittaavia oireitakin oli hämmentävän usein nähtävissä. Puhtaan veden puute saattoi myös vaivata, muuta selitystä en tälle seuraavalle tapahtumasarjallekaan nimittäin keksi.
Minulla oli erittäin huono näkö nuorena. Tasaisesta luonteestani huolimatta silmälasit eivät säilyneet yleensä ehjinä, pääasiassa kuljinkin piilolinssit syvällä päässä. Jossain kohtaa reissua hoksasin että nyt on pakko huoltaa ne kirotut piilolinssit. Tuolloin piilolinssit eivät olleet kertakäyttöisiä, niitä piti pestä erillaisilla litkuilla. Mystistä kyllä, minulta olivat nämä litkut päässeet loppumaan/hävinneet/hukkuneet. Nokkelana kaverina ostin pullon vissyä ja huuhtelin linssit sillä. Tiedoksi vaan että ei kyllä kannata kokeilla, ei ole hyvä.
Tampaaminen uutena lajina?
NVM kisoissa saunominen oli merkittävä tapahtuma. Sanoo kuka tahansa mitä niin ainakin minun osaltani saunomisen arvoa nosti pohjoismaiden eläinlääketieteellisten tiedekuntien vinoutunut sukupuolijakauma. Sellainen vasta armeijasta kotiutunut perusTepponen viihtyy sekasaunassa varsin hyvin. Kummelin perskuleet olivat juuri lanseeranneet lajin nimeltä ”tamppaaminen”. Suomen joukkueen naiset yrittivät saada tämän lajin osaksi kisaohjelmaa. Tietysti neitojen täytyi näyttää kuinka tamppaus suorite tehdään, saunassa, alasti. Väitän että osalla miespuolisista eläinlääkäreistä on yhä tämän seurauksena silmävaiva jossa silmät liikkuvat tahdosta riippumatta puolelta toiselle. Jos juttu ei aukea niin laita youtubeen hakusanat kummeli ja tamppaajat.
Huikeita yksilö- ja joukkuesuorituksia
Henkilökohtaisesti mieliinpainuvin suoritukseni tapahtui keihäänheitossa. Kilpailu oli edennyt niukassa Suomen kolmoisjohdossa. Uskoakseni Hemu johti. Minä saatoin olla kymmenentenä. Panostin kaikki voimani viimeiseen heittoon; nesteytys kuntoon käen alkuaineella, nopea vauhdinotto, ristiaskeleet, tukijalka maahan ja… yliastuttu, otsalla. Ei ollut vaikea arvioida kuinka paljon, jäi viivan jälki tukanrajaan.
Lentopallossa Suomi pärjäsi aina hyvin, joka kerta oltiin vähintäänkin pronssilla. Hämmästyttävää kyllä, lentopallo oli laji jota minä edes vähän osasin, niinpä minut yleensä pyrittiin saamaan kentälle, kunnosta huolimatta. Väitän, että Matti Nykänenkin nostaisi hattua Tepposen suoritukselle Norjassa. Joukkue löysi minut nukkumasta suihkusta, sulokkasti viemärikaivon ympärille käpertyneenä. Suihkuun nukahtanut Tepponen ei enää herättänyt opiskelijatovereitten äidillisiä vaistoja, perin kovakouraisesti kohtelivat: alle 2 minuuttia ja löysin itseni tukka märkänä takakentältä.
Kuten huomasitte, yksilöin tässä tarinassa lähinnä vain itseni, jos kuvittelette että se olin vain minä joka toheloi niin ette voisi olla enempää väärässä. Ja kaikille tiedoksi, hyvin olen tasainen luonne nykyään, taakse jäänyttä elämää on ylläkuvattu.
