Minä olen jo niin vanha ukkeli että minä en tykkää uusista jutuista. Ja sitten minä löydän itseni seisoskelemasta leikkaussalista, tekemästä kastraatioleikkausta, jumankauta lasermiekalla.
Ihan oikeasti, kun on yli 50 vuotta, on luonnollista että iskee neofobia. Pelkkä television merkin vaihtuminen Samsungista Sonyyn johtaa nenäverenvuotoon koska päästä katkeaa ahdistuksesta suoni. Ei millään kestä kroppa uuden kaukosäätimen käytön opiskelua. Minusta on mukava tietää mitä tapahtuu, mieluiten etukäteen. Korvatähystyshommissa minä tiedän mitä minä teen, leikkurista minä olen pyrkinyt pysyttelemään poissa jo useamman vuoden. Kyllä minä perushommia vielä hampaat irvessä teen, mutta kun talossa on Suvi, Viivi, Maria ja Isto, on potilailla valinnanvaraa ja minä väistyn takavasemmalle.
Kastraatioleikkaus on oikeasti yksi paskimmista operaatioista, uskokaa tai älkää. Minä väitän että komplikaatioriski on moninkertainen verrattuna muihin normileikkauksiin. Ei potilaat tähän operaatioon kuole, mutta kipu, turvotus, leikkausalueen tulehdukset, pitkittynyt verenvuoto ja haavan hidas paraneminen ovat tavallisia komplikaatioita. Ja kollegat voi ihan vapaasti väittää että ei ole koirien kastraatioleikkauksissa komplikaatioita ikinä. Siinähän väittävät, minä olen 25 vuotta sählännyt eläinlääkärinä, usean eri kollegan kanssa ja kyllä on. Niitä komplikaatioita.
Minun vaimoni, tuo Suvi on vielä nuori tyttönen, ja se haluaa kokeilla uusia juttuja ja kehittyä paremmaksi. Minä en tiedä miten tässä käy aina näin mutta lopulta minä löydän myös itseni tekemässä ihan uusia juttuja. Suvi on ehkä lukenut jostain että dementiaa ja muita vanhuuden muistisairauksia voi ennaltaehkäistä varmistamalla että vanhus ei piinny vanhoihin rutiineihin. Saamarin saamari, arvatkaa kuinka hienoa on seisoskella leikkaava erbium laserpuukko kourassa? Korvissa kuuluu Darth Waderin valomiekan humina, punainen valo viistää leikkaussalin ilmaa ja kaikilla läsnäolevilla on päässänsä Matrix elokuvista tutut aurinkolasit. Neiti Pölönen, meidän laserhoitaja, säätelee nappuloita ja virittelee valomiekan värin tuskan punaiseksi. Viaton koira makaa koivet kohti kattoa ja voi kohta sanoa hyvästit kiveksilleen. Orpo olo oli molemmilla, sillä koiralla ja minulla, ei niillä kiveksillä.
No ehkä vähän liioittelen. Laserkirurgia on eläinlääketieteen puolella vielä kovin uutta. Markkinoilla on ollut toki laserlaitteita jo pitkään, mutta erbium ja ND yag laserit ovat loistaneet poissaolollaan. Nyt minä hommasin sellaisen Suville ja arvaatte varmaankin että kohta on kummallakin Heinolalla silmät kipeinä. No ei. Meidän tavoitteena on se että rutiinileikkauksiin mahdollisesti liittyvä kipu saataisiin minimoitua, lisäksi tuo ND yag laser toimii täydellisesti tähystyslaitteissa.
Pakko sanoa että en ole eläessäni tehnyt kastraatioleikkausta niin verettömästi ja siististi kuin nyt. Suvi on poistellut kiveksiä ja erilaisia ihokasvaimia ja aina tulos on ollut sama, paljon käryä, siisti haava ja täysin kivuton potilas.
Jotenkin tämä taas näyttää siltä että me ollaan jonkun uuden asian äärellä. Eipähän pääse altzheimer ihan heti iskemään. Ehkä.
