Onni on jäniskoira. Ja nyt ei ole kyse mistään pupun korvilla varustetusta kääpiökoirasta jolla on tupeerattu tupsu pakaroiden välissä ja ulkonevat etuhampaat. Onni on Suomenajokoira. Kyseessä on sellainen romuluinen ja kooltaan rodun yläsuositusrajaa hipova Hessu Hopo.
Silmiinpistävää Onnissa oli se että siihen oli narulla kytkettynä kaveri joka vaikutti henkeen ja vereen metsästäjältä, ja en tarkoita tätä negatiivisessa muodossa. Kyllä te tiedätte, kaverilta jonka mielestä jahtipuku sopii asusteeksi varsin hyvin pienempiin juhliin kuten vaikkapa omiin häihin ja rippijuhliin. Oikeasti Onnissa kiinnitti huomiota se että se ei aristellut klinikan liukasta lattiaa, tutkimuspöydälläkin se seisoi (ei maannut kauhusta kankeana) ja lisäksi se ei aristellut käsittelyä. Kaikki edellä kuvatut tapahtumat koiran käytöksessä kertoo siitä että se on kokenut muutakin kuin häkissä oleskelua ja jänis/kettujahtia.
Ajokoiran viralliset lonkkakuvat
Onni tuli virallisiin röntgenkuviin. Onni oli suoriutunut kokeista mallikkaasti, se oli mm. käyttö- ja muotovalio Suomessa ja nyt sen luusto oli tarkoitus kuvata jotta Onni pääsisi pukil… tapaamaan tyttökoiria.
Ikävä kyllä Onnin lonkissa oli sanomista, Onnipojan oikea lonkka oli erityisen löysä ja siinä oli jo tässä vaiheessa, koiran ollessa vasta pari vuotias, nähtävissä nivelrikolle tyypillisiä muutoksia.
Omistajan kannalta tällainen löydös oli masentava. Onnipoika oli metsällä erittäin toimiva koira, sen liikkuminen oli tasapainoista ja ainakaan käytössä siinä ei ollut näkynyt mitään poikkeavaa. Onnin kannalta löydös oli myös masentava, se ei pääsisi ikinä tapaamaan vapaamielisiä narttukoiria, ainakaan luvan kanssa.
Oikeasti tässä kohtaa metsästyskoiran omistaja joutuu vakavan pohdinnan eteen, kyseessä on kuitenkin käyttö- ja työkoira. Hankala on kouluttaa vaikkapa opaskoiraksi tai poliisisedän seuralaiseksi lonkkavikaista koiraparkaa, koulutus vie kauan ja jos työura tyssää ennenaikaisesti, on pitkä koulutus mennyt pahimmillaan hukkaan.
Onnin tapauksessa omistaja totesi välittömästi että näillä palikoilla mennään, hän on sitoutunut koiraan ja nyt pitää suunnitella miten jatkossa edetään. Kuten minä olen jo monta kertaa sanonut, ja sanoin tuolloin, ja sanon myös jatkossa, me ei hoideta röntgenkuvia. Koska Onni ei oireile, ei me tässä kohtaa ryhdytä lääkinnällisiin toimenpiteisiin. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet nostettiin kuitenkin pöydälle.
Nivelrikon etenemistä voi ehkäistä liikunnalla ja ruokavaliolla
Onni ei saa lihota, missimitoissa pitäisi koiruuden pysytellä. Lisäksi Onnin lihaskunnosta pitää huolehtia ympärivuotisesti, ei riitä että ennen jäniskauden alkua tehdään yksi pidempi pyörälenkki. Liikunnan on oltava säännöllistä ja riittävän raskasta. Repiviä liikkeitä on myös välteltävä, eli pallot ja frisbeet on kaivettava metrin syvyyteen. En kyllä tunne yhtään metsästäjää joka heittelisi koiralle tuntitolkulla palloa mutta silti. Vaikka tuossa juuri vaahtosin että rasitusta on tultava jatkuvasti, on touhussa pidettävä järki päässä, ylipitkiä ja useita päiviä kestäviä metsästyssessioita ei saa tulla, liiallinen rasitus tekee hallaa löysille nivelille. Ei ole muuten helppo homma metsästyskoiran kanssa, luoksetulo voi olla hippasen haasteellista jos edessä on jäniksenjälki.
Ruokinnan kannalta olisi myös pidettävä homma järkevänä. Monipuolinen ja tasapainoinen eväs on välttämätön osa ennaltaehkäisyä, samoin lisäravinteita käytettäessä ei saa lähteä laukalle.
Lisäksi sovittiin että Onnipoika ottaa välittömästi yhteyttä jos ontumista esiintyy, edes vähäisissä määrin.
Seuraavat tällit meillä olikin sitten parin vuoden kuluttua. Isännän ja Onni yhteistoiminta oli nivoutunut parissa vuodessa entistä sujuvammaksi, sen näki niin kaveri hatun asennosta, kuin myös Onnin toiminnasta, kumpikin vaikutti toisilleen tärkeiltä. Metsästysreissut keskittyivät yhdessäoloon.
Koiran ontuma ja nivelrikko
Onni oli alkanut ontumaan ihan huolella. Ontuminen alkoi äkillisesti ja ensimmäisenä ajatuksena oli tapaturma. Tekevälle sattuu ja jäniskoiralle vielä enemmän. Ontuminen oli loppunut vuorokauden levolla. Nyt, pari viikkoa ensimmäisen havaitun ontuman jälkeen Onni oli alkanut ontumaan välittömästi rasituksen lisääntyessä.
Yleistutkimuksessa minulla oli edessäni yhä Hessu Hopomaisesti käyttäytyvä jäätävän kokoinen ajuri. Erona edelliseen käyntiin oli se että Onnilla oli reippaasti lihasta.
Onni tapasi klinikallamme asustelevan Nukku-Tepon (Nukku-Matin vähämielinen velipoika) ja Onnin selkä ja lonkat kuvattiin uudelleen. Oikean lonkan nivelrikko oli edennyt ja nyt se oletettavasti aiheutti oireita. Ihan ensimmäiseksi on tähän hätään sanottava että jos Onni olisi pidetty pumpulissa ja se olisi makoillut vain sohvalla, olisi lonkan löydökset mahdollisesti hieman vähäisemmät, mutta vain mahdollisesti. Uskotteko että sohvalla makaileva metsästyskoira ei nauti elämästään, sillä on kaipuu metsälle. Nivelrikko mennä etenee kun se kerran lähtee liikkeelle, ja me voimme vain hidastaa sitä etenemistä.
Hoitona kipulääkitys ja seuranta
Tällä käynnillä Onnille suunniteltiin kipulääkitys. Tämä ei tarkoita sitä että Onni sai paketin kipulääkettä ja ohjeen ottaa rauhallisesti. Onnille aloitettiin kipulääkitys ja omistaja vannotettiin seuraamaan tilannetta. Seuraavat tällit sovittiin kuukauden päähän. Seuraavalla käynnillä suunniteltaisiin jatkot. Jatkosuunnitelma riippuisi siitä miten Onnin vastaisi nyt aloitettuihin lääkityksiin.
Sattuneesta syystä johtuen minä en avaa yhtään että mitä lääkeitä Onni sai. Ensinnäkin lääkitykset toimii yksilökohtaisesti. Toiseksi, omistajan pitää olla sitoutunut hoitoon ja kolmanneksi, lääkelainsäädäntö kieltää lääkkeiden mainostamisen, ja hyvästä syystä, jos ette usko niin katsokaa se Dopesick.
Oikealla hoidolla koira voi nivelrikosta huolimatta elää normaalia elämää
Onnipoika on nyt 7v vanha ja se on käynyt minulla säännöllisesti 3 vuoden ajan, viimeksi viikko sitten. Kipuhommeleiden takia minä tapaan Onnin 1-2 kertaa vuodessa. Tein Onnille tutut tutkimukset ja päädyin siihen että Onnille kokeillaan yhtä uutta juttua. Kuukauden kuluttua omistaja, luottofysioterapeutti ja ehkä myös Onni olemuksellaan, kertoo minulle oliko kokeilusta mitään hyötyä, jää nähtäväksi.
Juttelin omistajan kanssa ja kyselin kuulumisia. Hyvin on kuulemma mennyt. Onni käy metsällä ja tekee 4-5 tunnin sessioita. Omistajan kokemuksesta kertoo jotakin se että Onnin saa kutsumalla pois ajosta, ei ole ihan helppo homma. Koska tiesin että Onni oli omistajan kolmas ajuri, minä esitin hänelle äärimmäisen vaikean kysymyksen, mikä koirista on ollut paras. Hetken epäröityään hän sanoi että Onni.
Tällä tarinalla minä halusin tuoda esiin pari juttua, ja ei, yksikään niistä jutuista ei ole oma erinomaisuuteni, kaikki eläinlääkärit pystyy kyllä samaan.
Se että nuorella koiralla todetaan virallisissa kuvauksissa viitteitä siitä että sillä on huonot lonkat, sökö selkä tai kimurantit kyynärpäät, ei välttämättä tarkoita sitä että siitä koiruudesta ei tule mitään.
Ja vaikka sillä koiruudella sitten loppupeleissä sairastuisikin niiden sököjen lonkkien vuoksi niin aina se ei tarkoita sitä että mitään ei ole tehtävissä, homma vaatii tuolloin vain yhteispeliä johon kaikkien osallisten pitää sitoutua.
Jos omistaja ei pysty sitoutumaan hoitoon, on päätös äärimmäisen tärkeä ja ihan yhtä hyväksyttävä. Koiralla pitää olla hyvä ja kivuton elämä, oli sen pituus sitten millainen tahansa.
Onnilla kävi hyvä mäihä, sille sattui sopiva isäntä, ja kun minä näen tämän parivaljakon klinikalla niin kyllä minun mielestäni myös tuolla omistajalla kävi hyvä viuhka.
Kuvista kiitos Onnin omistajalle! 📸
