Ei ole hääviä hommaa tukehtuminen. Huonosti sopii airedalelle mopsin ilmastointi. On muuten karua puuhaa katsella kun paras kaveri ei saa happea. Aapo, tuo minun koirani, lähes 14 v vanha airedale sairastui pari vuotta sitten nieluhalvaukseen. Tai ehkäpä se sairastui jo pidemmän aikaa sitten, mutta 2016 keväällä kävi selväksi, että kaverin pilli ei ole ihan täydessä tällissä.
Koiran nieluhalvaus
Nieluhalvauksessa kurkussa oleva läppäjärjestelmä ei vaan enää toimi. Pilli pysyy kiinni, vaikka kuinka yrittäisi läähättää. Yrittäkääpä itse juosta 400m kierros, ja ilma otetaan mehupillin kautta? Ei ole hyvä läpsytellä tiilimurskalla. Tämä halvaantunut läppäjärjestely toimisi varsin hyvin jos pääasiallinen päiväohjelma koostuu kellarissa nukkumisesta. Aapon tapauksessa tavoitteena on kuitenkin viettää eläkeläiskoiranpäiviä, eli hitosti on tärkeitä hommia: aamulla pitää hyppiä ja riehua koska Perhe Heinola köpöttelee makuuhuoneistaan alakertaan. Välillä pitää kurittaa Temppua. Lisäksi pitää päivittäin karata postilaatikolle. Sitten pitää käydä rannassa, ihan vaan huvin vuoksi. Naapurin grillikatoksella pitää pyörähtää. Kiirettä pitää.
Ja siihen päälle kennelyskä
Pari kuukautta sitten Aapo sairastui kennelyskään ja sen seurauksena hapenotto muuttui erittäin vaikeaksi. Paraneminen ei edennyt toivotulla tavalla ja Aapon elämä muuttui kauniisti sanottuna ihan paskaksi. Aapon kävelyt supistuivat muutaman kymmenen metrin pyrähdyksiin, tämän jälkeen piti pysähtyä ja puuskuttaa. Aamuinen airedaleille tyypillinen riemuhyppely muuttui hätäiseksi röhinäksi. Mieli teki kyllä morjenstaa jokaista perheenjäsentä, mutta kun ei pysty.
Kuten juttujani seuranneet ihmiset jo tietävätkin, on Aapo jo muutaman kerran väistellyt viikatemiehen lämäriä. Otsatukka on pölähtänyt monta kertaa.
Pähkäilin, että Aapolle ei tehdä enää isompia toimenpiteitä. Se on jo iäkäs, se ei välttämättä kestä anestesiaa, se pitäsi jo varmasti päästää pois. Sillä on ollut hyvä elämä ja kannattaako sitä enää pitkittää.. Ja paskat.
Aapolla on niinsanotusti hyvä boogie. Sen lihaskunto on hyvä ja pää toimii, hauskaakin tuntuisi olevan, ongelmana on se, että ilma ei vaan kulje. Aapon tapauksessa asialle voidaan tehdä jotain. Nieluhalvauksen hoitoon on kokeiltu erillaisia lääkityksiä. Nielun paikallista turvotusta voidaan vähentää ja keuhkoputkistoja voidaan laajentaa lappamalla sopivia nappeja kohti äänilähdettä. Ikävä kyllä ainakaan Aapon tapauksessa lääkityksistä ei ollut merkittävää hyötyä. Aapon ainoaksi hoitovaihtoehdoksi jäi kirurgia. Minulla sattuu onneksi olemaan käytössä salainen ase, se on tuo minun vaimoni. Suvi on tehnyt useita nieluhalvausleikkauksia, ja kaiken lisäksi vielä hyvällä onnistumisprosentilla. Yhteen olette jo mahdollisesti tutustuneetkin, se oli se huskyn penikka viime keväänä.
Onko vanhan koiran anestesia riski?
Vanhan koiran anestesia ei ole enää varsinainen riski. Hyvin varustetuilta klinikoilta löytyy laitteet ja yleensä myös ammattitaito jonka avulla varmistetaan, että potilas herää ja käy sekä kukkuu vielä leikkauksen jälkeenkin. 14v perusterve koiruus ei todellakaan ole mikään riskibisnes.
Niinpä Aapo kiikutettiin klinikalle ja tavoitteena oli, että sille suoritetaan Tieback operaatio. Aapon nielussa olevan läppäsysteemin toinen lärpykkä ommeltaisiin pysyvästi auki. Kuulostaa jälleen helpolta mutta ei ole. Siinä kaulan alueella kulkee kaikenäköisiä letkuja ja putkia, niitä ei saisi katkaista. Kyllä se airendalekin tarvitsee punasoluja päävärkkiinsä, vaikka ei ehkä se penaalin terävin kynä olekkaan.
Pakko kyllä myöntää, että olimme Suvin kanssa tehneet elvyttämättäjättämispäätöksen ennen leikkausta. Jos Aapon tilanne ei leikkauksella parane, tai jos leikkauksessa ilmenee komplikaatioita, on Aapon aika täynnä. Leikkauksen ajaksi meikäläinen suljettiin ulos leikkaussalista, kaikki muut kyllä sai olla pällistelemässä tätä ihmeoperaatiota.
Nieluhalvauksen (larynx paralyysi) kirurginen leikkaushoito
Leikkaus meni suunnitelmien mukaan, Noora huolehti anestesiasta, Henna huusi minulle rumasti jos vähänkin yritin kurkistaa leikkuriin ja Suvi viritteli Aapon pillin uuteen sävellajiin. Minulle ei kyllä juurikaan jäänyt kynsiä mutta muutoin meni hyvin.
Aapo heräsi n. 15 minuuttia leikkauksen päättymisen jälkeen, ja oli pihalla kuin lumiukko. Hengitys oli jo heti parempi. Pari tuntia leikkauksen jälkeen se hyppäsi kotipihassa ulos autosta ja kipitti yläpihalle yhtä juoksua, ilman että henkitorvi huusi hoosiannaa. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen pihassa oli äänetön airendale.
Suvi pelotteli, että ruokailu voi olla vaikeaa, menee kuivamuona keuhkoon, niinpä minä syöttelin Aapolle jauhelihaa suoraan lapasesta. Ei ollut nieleskelykään hankalaa. Sellainen muutos tapahtui myös että nyt ei Aapolla ole enää kumea haukku, enemmän on tyttömäinen kiljahdus. Tämäpä ei Aapoa haittaa, se kun on kuuro.
Eli hyvältä näyttää, taas sai Aapotti lisäaikaa.
Suvi muuten lupasi, että saan maksaa tuon leikkauksen luonnossa, osamaksulla tietenkin.
Katso video: Aapon nieluhalvaus
(Juttu vuodelta 2018)
