Oltiin Suvin kanssa kävelylenkillä ennen työpäivän alkua, se on tällaiselle keski-ikäiselle ukkelille hyväksi vähän köpötellä päivittäin. Tottahan toki Suvilla oli puhelin matkassa, mitenkäs sitä muuten. Tällä kertaa soitto tuli päivystävältä klinikalta.
Päivystykseen oli kärrätty edellisen päivän aamuna 10 viikon ikäinen cockerspanielin pentu, Tupu. Tupun pissassa oli ollut verta ja hoito oli aloitettu ajatuksella että kaiken takana on virtsatietulehdus. Tuolloin Tupu oli ollut käytökseltään vielä ihan oma itsensä. Se oli juurikin löytänyt omat hampaansa ja omistajiensa lahkeet, ja Tupun päivä kului lahkeita jahdaten ja korviin kompastellen. Tupun tilanne ei kuitenkaan parantunut antibiootilla ja kipulääkkeellä, verisiä pissalammikoita ilmestyi yhä lattialle. Seuraavan päivän aamuna aamuna Tupu pissasi silkkaa verta ja sen kunto huononi silmissä. Se väsähti eikä se enää jaksanut edes liikkua. Omistajat kiikuttivat Tupun uudelleen päivystykseen, omistajille oli päivänselvää että nyt on oikeasti iso hätä.
Koiranpennun sisäinen verenvuoto
Päivystyksessä kävi ilmi että Tupu oli vuotamassa kuiviin. Tupun syke oli 200, sen limakalvot olivat lakanan valkoiset ja hengitys puuskutti. Verinäytteestä kävi ilmi että Tupun punasolut olivat jossain muualla kuin Tupun suonissa, oletuksena oli että ne olivat jääneet tuvan lattialle.
Päivystyksessä Tupu sai sokkinesteytyksen ja tilanne hieman rauhoittui. Verenvuoto kuitenkin jatkui yhä ja Tupun oma elimistö ei kyennyt vuotoa tyrehtymään.
Apua Almavetin akuutti eläinlääkäriltä ja Koirien veripankista
Niinpä päivystävä eläinlääkäri pirautti Suville ja kertoi tilanteesta. Oli selvää että Tupu tarvitsisi verta, ja kiiruusti. Suvi soitti lenkin aikana klinikalle ja sai puhelimen päähän Iston, akuuttivuorossa olevan eläinlääkärin. Itseasiassa akuuttivuoro oli tyhjä ja Isto oli matkalla kotiin, vaimon kainaloon. Suvi kertoi puhelimessa Istolle Tupun tilanteesta.
Isto teki välittömästi renkaat soikeaksi vetävän käsijarrukäännöksen ja posotti takaisin klinikalle lappu lattiassa. Juurikin näitä potilaita varten akuuttiklinikka ja veripankki on pystyssä.
Oikeasti ajoi Isto liikennesääntöjen mukaan, hienosti ryhmittyi risteyksiin ja vilkkua käytti, sopi tuo edellinen vaan paremmin juttuun.
Klinikalla hoitajat olivat valmistelleet punasolupussin valmiiksi, siirrettävä veri lämmitettiin sopivaksi, tippalaskuri ja tarvittavat kamppeet odottivat potilasta valmiina, enää puuttui potilas ja Isto. Isto kävi potilaan pikaisesti läpi ja kytki tämän jälkeen Tupun ja veripussin toisiinsa. Kuulemani ja näkemieni laboratoriotulosten perusteella aikaa ei välttämättä olisi ollut kahvikupilliseen ja tilanteen pähkäilyyn.
Ultraäänitutkimuksessa löytyi verihyytymä virtsarakosta
Oireiden perusteella verenvuoto oli lähtöisin Tupun pissavehkeistä ja ultraäänitutkimuksessa näkyi että virtsarakossa oli koko rakon täyttävä verihyytymä. Tupu parka taisteli hengestään, sen elimistössä ei ollut enää tarpeeksi punasoluja kuljettamaan happea elimistöön, verenvuoto jatkui yhä ja Tupu ei kestäisi vatsaontelon avaamista nykyisessä kunnossaan.
Tupulla oli melko huonot kortit tassussa, yksi ässä sillä kuitenkin oli hihassa, Tupu oli pienikokoinen ja siten yksi veripussi riitti melko pitkälle, eipähän loppuisi punasolut kesken.
Verenvuodon lähde paljastui kirurgisessa leikkauksessa
Isto lorotteli Tupuun tilkan verta astetta reippaammalla tahdilla, Tupun mahaan olisi kuitenkin pakko kurkistaa ja uskokaa tai älkää, se on jeppis juttu että leikattavalla potilaalla on punasoluja suonissa. Parissa tunnissa Tupun tilanne parani sen verran että kirurgiaan voitiin ryhtyä. Suvi oli sidottuna kiinni sappirakonpoistopotilaaseen, ja niin Isto loikkasi jälleen kerran uima-altaan syvään päähän. Pikkiriikkinen anemiapotilas valmisteltiin leikkaukseen ja Isto raapaisi reppanan mahan auki. Virtsarakossa oleva verenhyytymä poistettiin ja sitten alettiin hämmästelemään että mistä ihmeestä se vuoto oli peräisin, rakossa se ei ainakaan ollut. Lopulta kävi ilmi että toinen virtsanjohdin oli täynnä verta ja jäljet johtivat sylttytehtaalle, vuoto tuli munuaisesta, sen sisältä.
Munuaisen poisto?
Munuainen on siitä mukava kapistus että niitä on kaksi, yleensä tällainen vertavuotava munuainen poistetaan ja elämä jatkuu normaalisti, yhdellä munaskuulla. Koska kyseessä oli pentukoira, ei munuaista kuitenkaan voi poistaa ilman todella hyvää syytä. Pentukoirilla tällaisten vikojen taustalla voi olla synnynnäinen vika, ja mistäpä sen tietää onko myös toisessa munuaisessa vastaava murhe. Suvi ja Isto päätyivät siihen että munuaista ei vielä poistettaisi. Isto ompeli pennun jälleen kasaan ja tämän jälkeen se sai punasolupaukun jälkeen annoksen plasmaa. Plasmassa on hyytymätekijöitä jotka edistävät veren hyytymistä.
Isto huolehti pennun jatkohoidosta ja minä ja Suvi jäimme klinikalle vielä hetkiseksi seuraamaan tilannetta. Jos verenvuoto ei tyrehtyisi, tai se uusiutuisi, olisi meillä vielä mahdollisuus suorittaa pennulle munaisen poistoleikkaus samaisena iltana.
Aikainen joululahja
Kun pikkiriikkinen pentu lirautti paperille kirkkaat pissat, ja syöksähti tämän jälkeen suu apposellaan kohti Arjan tarjoamaa ruokalusikallista niin tiedättekö mitä? Yhdessä hetkessä kostui kaikkien huoneessa olijoiden silmät. Omistajat, hoitajat ja eläinlääkärit sekä kassahenkilöt itkivät ja halailivat toisiaan. Sellainen Tupu, paras joululahja jo marraskuussa.
