Jaa

Muska

Muska on tyypillinen Oululainen, eli se on rauhallinen, totinen, sisäänpäin lämpiävä ja huonolla huumorintajulla varustettu tyyppi. No ei, ei ole Oululaiset sellaisia. Muska on äärimmäisen rauhallinen ja lähes flegmaattinen isovillakoira, eli juurikin tavallinen rotunsa edustaja. No ei osu tämäkään, joku tässä ei nyt täsmää, minäpä kerron vähän enemmän tästä Muskasta.

Isovillakoiran pentu Muska

Muska on 6 kk:n ikäinen isovillakoira, musta ja pörröinen salama, virtaa on tavallisesti enemmän kuin Olkiluoto kolmosessa, silloin kun pumput toimii. Muutama viikko sitten Muska oli ollut pihalla leikkimässä talouden toisen koiran kanssa.  Muskan omistajat Vesa ja Marita olivat kuulleet tuolloin kun Muska vinkaisi. Leikki oli kuitenkin jatkunut välittömästi vinkaisun jälkeen ja kaikki vaikutti normaalilta. Pari päivää tämän jälkeen Muskan omistajat olivat havahtuneet siihen että Muska oli tuskissaan. Pieni koiranpentu kykeni vain kierimään lattialla ja huutamaan kivusta. Vesa koppasi Muskan kainaloonsa, pakkasi itsensä ja kivusta ulvovan koiransa autoon ja suuntasi kohti päivystävää kunnaneläinlääkäriä.

Pallearepeämä koiralla

Päivystävä eläinlääkäri paikallisti kivun vatsaontelon alueelle ja hän räppäsi Muskasta röntgenkuvan. Kuvissa vaikutti siltä että Muskan mahalaukku oli päättänyt vaihtaa puolta. Ei sivusuunnassa vaan pitkittäin. Tyypillisesti vatsaontelossa köllöttelevä vellipesä vaikutti siirtyneen rintaontelon puolelle, ei ole kyllä hyvä juttu tämä. Kunnaneläinlääkäri totesi että kyseessä on pallearepeämä ja sen kanssa painiminen menee kunnanvastaanotolla vaikeaksi, niinpä hän passitti pienen potilaan paikalliseen eläinsairaalaan.

Tässä vaiheessa pitää todeta että pallearepeämä on vaikea painikaveri kenelle tahansa. Esimerkiksi minä, jo reilu parikymmentä vuotta eläinlääkärinä häärännyt kaveri, väistyn välittömästi takavasemmalle jos minua osoitetaan palleatyrällä. Paikallisessa eläinsairaalassa Muskalle asennettiin nenämahaletku, väärässä paikassa oleva mahalaukku nimittäin täyttyy kaasusta ja sen lisäksi että se mahalaukku voi mennä kuolioon, työntää se pullistuessaan keuhkot länään ja sitten loppuu potilaalta happi. Nenämahaletku päästää mahasta turhat kaasut pois ja tilanne helpottaa edes hetkellisesti. Ikävä kyllä sairaalassa ei ollut paikalla kirurgia joka olisi voinut tässä tapauksessa auttaa. Ainoana vaihtoehtona olisi pääkaupunkiseutu, eli tilanne vaikutti huonolta. Omistajat kotiutuvat ja Marita soitti tutulle eläinklinikalleen, Oulun Kamuun. Kamussa kollega oli kertonut että jossakin Keski-Suomen ja Etelä-Savon nurkilla asustelisi yksi pienellä puukolla huitova kirurgi joka ei osaa sanoa ei. Niinpä omistaja soitti Suville.

Minä näin heti puhelimen asennosta että nyt tulisi pitkä päivä. Täytyy sanoa että on melkoinen kauppamies tuo Vesa, sai ostettua meidän iltavapaan. Tuo minun vaimoni kuunteli puhelimessa potilaskuvauksen ja sanoi että Muska pitäisi saada leikattua välittömästi. Minun teki mieli sanoa että menee vaikeaksi jos leikkaavan lääkärin ja potilaan välillä on 300km etäisyyttä, linnuntietä. En sanonut.

Muska tuli leikattavaksi Almavettiin

Eipä osoittautunut ongelmaksi Muskan omistajan mielestä, Vesa nappasi pienen potilaan jälleen kainaloonsa ja lähti kohti Jyväskylää. Noin pikaisesti arvioituna veikkaan että Vesa saa jokusen kipaleen valokuvia itsestään autonratissa, ja muutaman maksulapun lisäksi, siinä määrin vikkelästi taittui välimatka.

Muska matkalla Jyväskylään

Klinikalla Muskan tilanne todettiin erittäin huonoksi. Se oli vaisu, poissaoleva ja erittäin flegmaattinen. Nenämahaletku roikkui sieraimesta ja voin varmuudella sanoa että ilman tuota letkua olisi Muskan lento loppunut jo puolimatkassa. Muska valmisteltiin pikana leikkaukseen ja  omistaja tyrkättiin tylysti pieneen huoneeseen istuskelemaan, Veikkaan että Vesa ei saanut parasta mahdollista asiakaskokemusta. Meillä oli oikeasti kiire ja niinpä Suvi ryhtyi hommiin. Muskan pallea oli revennyt vasemman munuaisen vierestä, mahalaukku ja perna olivat työntyneet reiän kautta rintaontelon puolelle, ja vaikka mahalaukku oli tyhjä, oli perna pullistunut äärimmilleen verentungoksen vuoksi. Tilanteen hankaluudesta kertoo jotakin se että Suvi joutui pyytämään meikäläisen apuun. Silloin kyllä tietää että nyt on tosi kyseessä kun Tepponenkin kelpaa apumieheksi.

Koiran pallean ompeleminen on haastava operaatio

Suvi ujutteli väärään paikkaan muljahtaneita sisäelimiä pois vikapaikasta ja minä pidättelin oikeilla paikoilla olevia osia pullahtamasta vääriin paikkoihin. Olo oli kuin sillä hollantilaisella kaverilla sen reikäisen padon luona, liikaa reikiä, liian vähän sormia. Lopulta Suvi sai mahalaukun ja sen perskuleen pernan pois keuhkojen vierestä ja pallean ompelu alkoi. Minäpoika pitelin paikoillaan niitä suolia ja Suvi laittoi Singerin laulamaan. Yrittäkääpä ommella rikki mennyt ilmapallo ehjäksi, sillä lailla että se ilmapallo on upotettuna ämpärilliseen ankeriaita, jotakuinkin sellaista puuhaa se oli, pakko sanoa että ihan paska homma.

Muska vietti yön tarkkailussa päivystävällä klinikalla

Lopulta Muska saatiin kursittua kokoon ja Suvi pääsi kertomaan Vesalle että pahin on ohi, meidän osalta, hänellä puolestaan oli edessä melkoisen totinen yö. Muska vietiin yöksi päivystävälle klinikalle seurantaan, ja omistaja varasi itselleen yöpaikan Alba hotelliin. Ja kyllä, huoletta mainostan kyseistä hotellia. Meidän klinikalla leikataan päivittäin potilaita jotka tulevat pitkän matkan päästä. Osassa tapauksia potilaan pitää jäädä Jyväskylään yöksi, joko niin että potilas saa  yöpyä omistajansa seurassa, joskus taas lemmikki pitää viedä päivystävälle klinikalle. Kaikissa näissä tapauksissa kyseinen hotelli on meidän luottopakki. Tuula, hotellin yhteyshenkilö, on hanskannut niin että Almavetin potilailla on lemmikkiystävällinen huone, kippoineen, kuppeineen ja ulko-oven välittömässä läheisyydessä, lisäksi siellä on hyvät eväät ja hieno terassi.

Kuten sanoin, Muskan omistajalla oli edessä synkkä yö, Muska oli toisaalla, ja ikävä kyllä potilaasta ei saa yön aikana väliaikatietoja, oletan että huolimatta puhtaista valkeista lakanoista, pyöri Vesa sängyssä valveilla, sitä kun ei ihan oikeasti tiennyt että saisiko hän aamulla noutaa päivystyksestä Muskan, vai pelkän tomumajan.

Mitä Muskalle kuuluu nyt?

Tälläkin tarinalla on onnellinen päätös, Muska oli aamulla hengissä, ja paraneminen pääsi käynnistymään. Tuossa muutama päivä sitten soittelin tuolle Vesalle ja kyselin että mitenkäs Muskalla menee. Vesa sanoi että hyvin.  Pentu leikkii ja on täysin parantunut. Kuten videosta näkee, on meno varsin vauhdikasta.

Täytyy taas tähän loppuun sanoa että hienosti toimii kun kaikki ihmiset tekee yhdessä hommia. Oululaisten kollegoiden touhu onnistui täydellisesti, meidän klinikan hoitajat, Suvi ja jopa minä osattiin myös tehdä oikeat päätökset. Kaikkein suurin kiitos on kuitenkin osoitettava Muskan omistajille, Maritalle ja Vesalle. Tuo pariskunta oli kuitenkin kyllä kaikkein tärkein osa tätä palettia. Ilman heidän päättäväisyyttä Muskan reissu olisi päättynyt huonosti. Arvostan kovasti.

Hyvää Joulua Muskalle ja Muskan perheelle, toivoo Almavetin väki.

Kuvista ja videosta kiitos Muskan omistajille!