Tyyne.
Minä olen Tyyne. Minä olen 2 vuotta vanha ja minä tykkään kaikista. Meillä asuu 5 ihmistä, yksi tosi pieni, kaksi sellaista keskikokoista ja pari isoa. Viime viikolla minulla alkoi sattumaan mahaan, minä oksentelin enkä halunnut syödä. Minä olen kuulema kummallinen labradori kun minä en syö hirveästi. Minulla on ehkä vähän hajalla sellaiset mununaiset niin siksi minun pitää mennä aika äkkiä lääkäriin.
Siellä lääkärissä minä joudun aina tekemisiin semmoisen kummallisen kaljupään, yhden Tepon kanssa. Vaikka minä kuinka heilutan häntää, yritän hymyillä ja olla kiltti niin aina se pistää minua neulalla ja ottaa verta. Alkaa ihan oikeasti ottamaan päähän koko ukkeli. Se kielsi minulta kerran kaikki hyvät ruuat kun minulla oli se munuainen sen mielestä mennyt rikki. Nyt se puristeli minua mahasta, kurkki suuhun ja kuunteli sellaisella letkulla ja kyseli henkilökohtaisuuksia, pissaanko minä, ja onko tullut löysä kakka? Taas minä vaan heilutin häntää mutta vähän kyllä on ihme tyyppi minusta. Taas se otti sitä vertakin.
Minä sain kasan lääkkeitä ja pari päivää oli ihan hyvä olla. Minä pelasin vähän jalkapalloa ja pötköttelin kuistilla. Sitten se minun maha tuli oikein hirmu kipeäksi ja sitten omistaja itki vähän ja sitten minulle tuli kova huoli siitä omistajasta. Taas me mentiin sen saakutin Tepon luokse, vähän kyllä ihmettelen että eikö sieltä voisi valita jonkun vaikka niistä kauniista tytöistä lääkäriksi eikä aina sitä Teppoa? Almavetin hoitajat kävi koko ajan silittämässä päästä, sitten minusta otettiin sellainen kuva jossa näkyi minun luut ja suolet ja kaikki, ihan totta, minä näin itse.
Sitten sen kuvan jälkeen se Teppokin meni sillälailla totiseksi. Minä nuolin sitä kädestä ettei sillä Tepolla olisi huoli mutta se ei auttanut sitä yhtään. Se Teppo pyysi paikalle yhden Suvin joka sanoi että pitää leikata ja sitten minä nukahdin aika äkkiä vähän oudosti.
Kun minä heräsin niin minulla oli mahassa tosi iso haava. Se Teppo sanoi, että minulla oli ollut sellainen lankakasa mahassa ja suolessa ja että se suoli oli revennyt. Se oli sellainen solmunaru, aikani kuluksi pistelin sen naamariin yhtenä päivänä viime vuonna. Ei ollut kyllä hyvän makuinen se. Suvi oli kuulema ottanut pois puoli metriä suolta ja minulla oli paha tulehdus. Sitten minun omistaja taas meni hirmu surulliseksi. Minuakin harmitti, mihinköhän ne laittoi sen minun suolen? Sen on kai aika tärkeä osa?
Minä ja minun ihminen ja Ässä, se meidän pikkuihmistyttö, makailtiin siellä Almavetissä kaksi päivää. Minä sain nestettä sellaisella letkulla jalkaan ja minulle syötettiin herkkuja. Se Teppokin sanoi, että vaikka se munuainenkin on rikki niin nyt pitää syödä. Minulle ei vain oikein maistunut mikään. Minä söin vähän niitä sellaisia pienen luun muotoisia herkkuja kun niistä minä olen aina tykännyt mutta minulla oli vähän paha olo. Minä olin yhden päivän kotonakin mutta sitten minun maha vähän turposi ja minä en päässyt enää ylös ja me mentiin taas sinne klinikalle. Se yksi Viivi ja ne kaikki hoitajat oli kamalan huolissaan minusta. Ne kävi silittämässä minua. Koska minä olin ollut tosi pitkään sairaana niin meidän isäntä ja emäntä ja kaikki lapset tuli sinne klinikalle ja se Teppo sanoi, että minä en enää välttämättä parane. Minun ihmiset itki ja sitten ne jutteli että voidaanko tehdä enää mitään kun minä olen niin mukava tyyppi eikä ne haluaisi minusta luopua mutta ettei minua enää haluttaisi turhaan kiusata. Minä olin niin väsynyt että minä en enää edes heiluttanut sitä minun häntää ja mahaan sattui kovasti.
Se Teppo sanoi, että minut nukutettaisiin ja että sinne minun mahaan kurkistettaisiin. Jos siellä olisi jotain vielä vain vähän rikki niin että sen voisi vaikka korjata. Mutta jos siellä on sellainen iso vika niin sitten minä kuulema lähtisin jonnekin Nangijalaan ja että sanottaisiin nyt heipat varmuuden vuoksi ennen sitä kurkistusta. Teppo sanoi että se Suvikin on kipeä, mutta että se kuulema leikkaisi kuitenkin minut jos minun ihmiset haluaa? Minua vähän pelotti kun kaikki oli surullisia ja se Teppokin nieleskeli ja sen ääni särkyi. Sitten minä taas nukahdin sillälailla oudosti.
Kun minä heräsin niin minulla oli vähän parempi olo. Siellä oli kuulema tulehdus ja paise siellä minun mahassa. Minä en oikein nähnyt mitään kun minä olin kuulema allerginen sellaiselle yhdelle antibiootille ja minun pää oli turvonnut. Teppo sanoi että minä olen kyllä viimeisen päälle sellainen surullisen hahmon ritari ja että minä näytän mopsilta mutta se oli ehkä vitsi. Minun olo on ollut nyt paljon parempi ja minun ihmiset on ollut iloisia. Se Suvikin oli tullut iloiseksi eikä sillä ollut suru. Kaikista paras juttu on se, että se Teppo sanoi ettei minun munuaiset varmaankaan ole ollut rikki. Se lankamöykky on kuulema voinut olla minun mahassa pitkään ja sen vuoksi minun maha on välillä ollut kipeä. Tottakai se on ollut pitkään kun minä söin sen talvella, höh. Se Teppo sanoi että se munuaisarvojen nousu voisi liittyä vatsahaavaan.
Minä ehkä saan syödä tavallista ruokaa enkä niitä munuaisruokia vain. Mutta vielä pitää kuulema tutkia, niinpä tietysti. Takuulla on se Teppo joka tutkii, ja pistää neulalla. Oikeasti en kohta tykkää koko äijästä.
Minun pitää nyt mennä, Ässän kanssa leikkimään, heippa.
(Juttu vuodelta 2019)
