Minä olen sitä mieltä, että huumorintaju on yksi maailman tärkeimmistä piirteitä ihmisluonnossa. Minä jopa väitän, että eläimilläkin esiintyy huumorintajua. Ei ne koirat niitä lapasia varasta kun ne tykkää lapasista, siksi ne niitä varastaa että niitä naurattaa kun ihminen säntäilee ympäriinsä hiki päässä. Ja selvästi hihittelee hevonen kun se nappaa pipon liian lähelle tulleen eläinlääkärin päästä.
Minulla on airedalenterrierin huumorintaju. Airedalenterrierin huumorintaju on suoraa, välillä on mukava purra kaveria päästä, ja sitten hämmästellä kun se huumorintajuttomuuttaan suuttuu. Jos taas sitä airedalenterrieriä vaikka kutittaa sormella tassunpohjasta kun se makaa sohvalla, niin se kolmannen kutituksen jälkeen nappaa ranteen suuhun ja toteaa, että kerran vielä niin laitan tästä poikki. Eli jos huumori kohdistuu siihen itseensä niin sietokyky on rajallinen. Tällaisella huumorintajulla varustettu olento on jopa varsin itseironinen, kunhan se itse määrään tahdin.
Suvin huumorintaju on juurikin kuin saksanpaimenkoiralla, sitä ei ole. Kun minä olen mielestäni ollut äärettömän huumorintajuinen ja vitsikäs, niin Suvi on sanonut että minä kiusaan. Tiedättekö mitä? Se on ollut välillä ihan oikeassa. Silloin kun minä luulen vielä leikkiväni, on Suvi tai meidän muksut kokeneet, että pilailu on mennyt liian pitkälle.
Suvi on tässä vaiheessa hermostunut ja kertonut melko suorasanaisesti että minä olen paskiainen. Minä olen tietysti sanonut, että se oli leikkiä ja että miksi sinun huumorintaju on niin olematon.
Kun meidän käytös on tällaista, on meidän mukulat tietysti jatkuvasti tulilinjalla, milloin isä tekee todella tyhmiä juttuja, ja milloin äiti suuttuu joko isälle tai niille mukuloille.
Eilen illalla minulta meinasi katketa henkselit pelkästä paukuttelusta. Minun tyttäreni on siinä iässä, että sitä alkaa kiinnostamaan puberteettiin liittyvät jutut. Minä olen kertonut näille ipanoille kaiken mahdollisen jo varmasti ennen aikojaan, eli veikkaan että pimppi ja kikkeli tunnilla niille ei tule isoja yllätyksiä. Tyttäreni istuskeli ruokapöydässä, pällisteli ympäristötiedon kirjaansa ja jäi selvästi pohdiskelemaan lukemaansa. Sitten se kysyi Suvilta ”äiti, milloin sinulla alkoi kuukautiset?”
Suvi vastasi, sitten Helinä katsoi minuun ja sanoi ”isä, entäs sinä, minkä ikäisenä sinun kuukautiset alkoivat?”
Sitten se nauroi minulle.
Näistä tulee niin hyviä tyyppejä, paljon parempia kuin vanhemmistaan.
Video:
