Aika etenee pyörän tavoin, ympyrän kehä on jotakuinkin 40 vuotta.
No mitenkäs minä tähän johtopäätöksen tulin? Suunnilleen 40 vuotta sitten Tapanilassa, ihan siinä Malmin kupeessa, esitettiin kysymyksiä joihin ei ollut järkevää vastausta; Miksi et anna sen olla rauhassa? Miksi härnäät sitä? Eikö ole sovittu, että sitä ei juoksuteta sisällä? Miksi juoksutat sitä ympäri taloa? Lattia menee rikki. Miksi et anna sen nukkua rauhassa? Miksi itket? Itsehän kiusasit sitä, oliko yllätys, että se puree? Miksi annat sille ruokaa pöydästä? Miksi konttaat ympäri taloa, iso poika, pitäisi jo kävellä, menee polvet housuista.
Helinä ja Arttu (3 ja 5-vuotiaat) sekä 8 kk ikäinen saksanpaimenkoira Temppu koittelevat nyt vuorostaan näitä samoja rajoja. Uskon vakaasti, että muksujen ja koiran välinen vuorovaikutus, vaikka se niin hemmetin häiritsevää onkin, on olennaisen tärkeässä osassa molempien kehityksen kannalta. Nämä gangsterit tulevat olemaan loistavia koiranlukijoita, ne tietävät tasan tarkkaan milloin koira on viittä vaille menettämässä hermonsa. Leikki loppuu juuri ennen kuin Tempulta palaa käpy ja kakaran pakara saa akupunktiota. Tämä muuten kasvattaa tuota Tumppuakin, siitä tulee hermorakenteeltaan edustuskelpoinen yksilö, eli käytännössä kelpo koira.
Olen oikeasti sitä mieltä, että mukelot ja koirat saavat riehua, pihalla riehuminen olisi toivottavaa mutta aina vaan ei ehdi/huvita/viitsi/sisällä on mukavampaa… On kuitenkin suotavaa, että leikkiin puututaan siinä vaiheessa kun talon kantavat rakenteet ovat vaarassa tai kun leikki kääntyy kiusaamisen puolelle. Välillä kiusaajana on tyttö, härnäys suoritetaan esim. tarjoamalla nakkia ja ottamalla sen pois juuri ennen kuin alligaattorikita sulkeutuu, ja välillä taas koiruus vedättää poikaa viemällä pipon ja toisen rukkasen tai kaataa Ernestin lumihankeen. Silloin kaivetaan esiin se natkuttava Tepponen ja samat, n. 40v sitten kuullut kiellot toistuvat, älä…
Kunhan minäkin oppisin kieltämään vain silloin, kun se on oikeasti tarpeen.
(Juttu vuodelta 2016)
