Tulipa sitten Heinolan akan pojankin käytyä Romaniassa. Ei muuten ollut odotukset korkealla, eli konkreettisesti lähti työtön eläinlääkäri köpöttelemään Bukarestiin, emalikuppi käteen ja kadulle… Oli kyllä silmiä avaava kokemus, ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Luulin, että Romaniassa kaikki muu on paskaa paitsi kusi, olin väärässä. Tytöt olivat todella kauniita, siis Suvi ja Taija, ja miehet todella lyhyitä, paitsi Pekka, ja viini erittäin hyvää.
Taija oli järjestänyt reissun jonka aikana oli tarkoitus käydä tapaamassa paikallisia kollegoita, tutustua alueen koiratarhoihin ja järjestää sterilaatiopäivä.
Lähtökohtaisesti ajattelin, että koska maa on jatkuvasti otsikoissa karmean koiratilanteen vuoksi, on alkuasukaseläinlääkäreiden oltava joko luonteeltaan häiriintyneitä tai vähintäänkin töitä vieroksuvia, osan kohdalla näin varmaankin onkin mutta sama pätee eläinlääkäreihin kaikkialla. Tapaamani eläinlääkärit olivat erittäin ammattitaitoisia, eläinrakkaita ja kulkukoiraongelman ratkaisemiseen keskittyneitä. Samoin vapaaehtoistyötä tekevät paikalliset paljastuivat korruptoituneen pulskan kaverin sijasta pieniksi, sitkeiksi ja pirun ärhäköiksi rouviksi.
Täytyy myöntää että paikalliset koiratarhat ovat näky, joka särkee satavarmasti sydämen. Sen kurjuuden kuvaamiseen en pysty enkä ryhdy, totean vain että asialle pitää tehdä jotain.
Voidaan todeta karusti, että koirien rahtaaminen Suomeen on turhaa. Määrä on niin pieni, että siitä ei ole varsinaista hyötyä koirapopulaation hallinnan kannalta. Mutta ei siitä ole haittaakaan, ja paikat nähtyäni väitän, että kyllä ne tänne tuodut koirat ovat vetäneet pakasta sen pitkän tikun verrattuna Romaniaan jääneisiin sukulaisiin. Koirapopulaation pienentäminen tappamalla laajamittaisesti irtokoiria ei myöskään ratkaise asiaa, ensinnäkin paikalliset ihmiset eivät hyväksy eutanasiaa/joukkotappamista ja olemassa oleva ekologinen lokero täyttyy nopeasti uudelleen, jos ei koirilla niin sitten kissoilla. Ainoa toimiva ratkaisu on mielestäni asennemuutos. Koirien hylkääminen loppuu siinä vaiheessa kun koko yhteisö näkee ne lemmikkeinä. Koirapopulaation nopea humaani pieneneminen saadaan aikaiseksi systemaatisten sterilointien avulla, sterilaatio ja kastraatiopäivän jälkeen paikalliset lyhtypylvään ovat täynnä viestejä siitä, että seuraavaa kiimaa ei ole tulossa ja treffit voidaan peruuttaa.
Uskon siihen, että siivoojan kannattaa siivota eläinlääkärin keskittyä eläinten hoitoon.
Yleensä eläinlääkärin ei kannata siivota, ei siksi että työ olisi liian alentavaa vaan siksi, että jälki on huonoa ja lisäksi arvoisa eläinlääkäri on hidas. Pakko todeta, että järjestämämme sterilaatiopäivän aikana kävi selväksi että doctor Töppönen on sopimaton kyseisen päivän kirurgiksi, jälki olisi ollut huonompaa ja lisäksi olisin ollut liian hidas. Leikkauksia suorittavien eläinlääkärien ammattitaidosta kertoo esimerkiksi se, että koiran sterilaatio vei noin puoli tuntia, leikkuupöydällä potilas pötkötti enintään 12 minuuttia, siinä saa nimittäin munasarjat kyytiä. Minäpoika keräilin ympäristöön lenteleviä kiveksiä ja munasarjoja, eli hyvä siivooja minusta tuli, minua kun pallien kerääminen ei okseta.
En tule jatkossa kuitenkaan säännöllisesti roikkumaan Romaniassa sterilointiambulanssin nurkilla munasarjoja maasta nyppien. Romaniassa erittäin arvokasta työtä tekevien vapaaehtoisten ja eläinlääkäreitten työtä tulen kuitenkin tukemaan mahdollisuuksien mukaan, tapaamani Carmenit ja Aurelianit tarvitsevat sitä, paikanpäällä käytyäni tiedän että rahat käytetään Mersuun.
Hetkinen, kuulostipa pahalta, ei siis uuteen vaan käytettyyn ambulanssiin…
Kiitos Taija ja Pekka upeasta matkasta ja erittäin hyvästä seurasta.
(Juttu vuodelta 2015)
