Siskonlikat sanoo, että Teppo-eno huijaa aina. Vielä pahemmin kyllä vedättää lappilaiset. Niistä on mukava katsella sivusta kun etelänturistilla menee homma munilleen, siellä ne sitten hihittää. Vetäkööt jumankauta neljäntuulenhattunsa syvälle päähänsä.
Siksi avaudun että harvoin saa Teppoa huijattua, mutta niin hienosti oli tämä kusetus rakennettu, että hattua on nostettava ja leuka painettava rintaan. Tämän vedätyksen vuoksi putosi Tepponen sentään puroon ja juoksi pitkin hiekkarantaa sandaali kädessä, tyttömäisesti hii huutaen…
Aloitetaanpa nyt ihan alusta. Ystäväni Jyrki kertoi eräänä kesäisenä päivänä että Lapissa elelee ötökkä nimeltään hörhiläinen. Hörhiläinen elelee vanhoissa kuusimetsissä ja on äärimmäisen hattumainen öttiäinen. Sen pisto kaataa kuulema hevosen ja kyseessä on julman kokoinen ampiainen. Pituutta on vähintäänkin viisi senttiä, ja tämän päälle tulee vielä saman mittainen piikki. Minä en usko kuin omaa äitiäni ja siksi tietysti hihittelin tälle säikylle vellipöksylappilaiselle.
Jyrki vain innostui naureskelustani ja kertoi että vanhat ukot eivät suostu sammuttamaan vanhoihin kuusikoihin syttyneitä metsäpaloja, hörhiläiset kuulema lähtevät evakkoon ja pistävät herkästi, on kuulema lähtö lähellä kun hörhiläinen pistää. Tietysti tämän tarinankertojan lähisukulainen oli törmännyt hörhiläiseen, oli kuulema lentänyt sisälle autoon. Auto jäi niille paikoilleen ja kuski sekä matkalaiset pakenivat paikalta.
Minä nyökkäilin asiaankuuluvasti ja jatkoin elämääni, en minä ole ennenkään pelännyt ötököitä. Se olen minä kun kannan mehiläiset pois meidän taloudesta (helläsielu, kupilla ja postikortilla kiikutan pihalle).
Yhtenä iltana vietin taas tapojeni mukaan päivystysiltaa läheisen puron varrella, huiskin perhovavalla, täysin luvattomilla teillä. Järveen/jokeen laskevassa purossa oleva tammukka on taimenen poikanen, sitä ei saa kalastaa, 1990 luvulla olin selkeästi tyhmempi.
Se on melko rauhallista puuhaa tuo perhokalastus – paitsi jos korvanjuuressa alkaa kuulumaan helikopteria muistuttava pörinä ja niskan seudulle laskeutuu öttiäinen jonka nivelikkäät jalat tarraavat kiinni niskavilloihin. Päässä välähti Jyrkin tarina hörhiläisistä, suustani karkasi miehekäs kiljaisu ja putosin puronreunalta munia myöten veteen. Kädet tekivät koko ajan hallittuja budolajeistakin tuttuja huitaisuja korvien seudulla. Sudenkorento perkule, pörisi pois paikalta ja minä rutistelin lahkeet kuiviksi ja kirosin Jyrkin juttuja.
Tietenkään en kertonut kenellekään tapauksesta, kukaan ei nähnyt kalsareisillaan kotiin ajelevaa eläinlääkäriä… ehkä.
Muutaman viikon kuluttua olin vuokraamani kesämökin pihalla tekemässä jotakin äärimmäisen tärkeää, varmaankin kaivoin nenää tai pällistelin järvelle, että kannattaisiko lähteä uistelemaan. Jälleen ilman täytti jäätävä pörinä, ihan oikeasti katselin, että onko mediheli tulossa pihaan. Havaitsin että läheisestä metsästä minua kohti lensi valehtelematta peukalon mittainen öttiäinen. Pudottauduin hiekkaan ja jäin katsomaan kun tämä kamikazehyönteinen teki laajan kaarron ja suuntasi jälleen minua kohti. Tässä vaiheessa Tepposta vietiin, hiekka vaan pölisi sandaaleissa kun minä kiljuin ja öttiäinen pörisi. Silloinen airedaleni Arttu katseli menoani ja selvästi oli hyvillään.
Tein jälleen väistöliikkeen, ihan oikeasti hyppäsin mahalleni maahan, sitten tämä miniatyyrihelikopteri laskeutui puun oksalle ja minä tavoistani poiketen löin viatonta luontokappaletta silmien väliin varvastossulla. Paketoin vainajan tulitikkuastiaan ja ihan oikeasti sen joutui taittelemaan sinne, kroppa oli 4 ja pistin 3cm, itse mittasin, Jyrki voi todistaa. Ei rapissut aski jos ravisti.
Jyrkille kerroin että taistelin kuin Zorro, jätin pois itkuisen kiljuntani, onneksi koirat eivät vasikoi. Nykyään tiedän että kyseessä oli todennäköisesti jättiläispuupistiäinen. Rauha sen sielulle, minulla meinasi mennä housut pyykkiin.
Kun lappilaiset kertovat, että ei ole hillaa soilla, mutta paljon on karhuja, niin kannattaa mennä, varmasti on hyvin hillaa. Ja jos sanovat että joessa on kalaa niin menkää suosiolla lähikaupasta ostamaan, Sparin matalikolta ne alkuasukkaatkin hakee kalansa.
(Kannessa jättipuupistiäinen. Kannen kuvasta kiitos Pekka Routasuolle!)
