Klinikalle köpötteli muutama päivä sitten peräkkäisinä päivinä pari melkoisen erilaista koiruutta, Mira ja Saaga.
Mira on 10 v vanha belgianpaimenkoira. Koska Mira on belgi, istuimme hetkisen hoitohuoneessa, ihan rauhassa. Minulle belgianpaimenkoirat ovat aina olleet hienoinen mysteeri. Lapsuuteni airendalevaltaisessa taloudessa on johtanut siihen, että minulla on nopeat väistöliikkeet ja kohtalainen koiranlukutaito, silti pällistelen näitä koiruuksia tavallista pidempään. Tietty arkuus yhdistettynä valoa nopeampaan reagointiin on välillä hämmentävä yhtälö. Mira paljastui ensitreffiemme aikana hienoksi tyypiksi, yhtään ei yrittänyt nakertaa Mira viatonta eläinlääkäriä.
Miralla oli ollut kiima jotakuinkin 6 viikkoa sitten, koira oli virkeä mutta se joi ja pissasi tavallista enemmän. Viikko sitten pissanäytteessä oli todettu valkosoluja ja Mira oli päästellyt ääntä kohti paketillisen antibioottia. Nyt Mira oli alkanut valuttelemaan uudelleen ja Miran omistaja oli itseasiassa päättänyt mikä Miraa vaivaa. Mitäpä minä siihen vänkäämään, usein 24/7 koiransa kanssa viettävä omistaja tuntee koiruutensa paremmin kuin korkeakoulutettu konitohtori.
Ihan vain aikani kuluksi minä otin näytteen Miran valuttelemasta litkusta, se oli pelkkiä valkosoluja eli mätää. Kippasin koiraparan selälleen ja kurkkasin vielä varmuuden vuoksi ultraäänellä vatsaonteloon. Kaiken tarpeellisen sälän lisäksi Miralla oli mahassaan ylimääräinen, abouttiarallaa lenkkimakkaran kokoinen ja näköinen hässäkkä.
Saaga puolestaan on juurikin vuoden vanha sheltti, eli shetlanninlammaskoira. Saaga niiasi hienostuneesti sisään astuessaan, se varoi kohottamasta ääntään, se pyyhkäisi hännällään istuimen puhtaaksi, risti säärensä, oikoi tassukarvansa ja katsoi ujosti pitkien silmäripsiensä alta minua. No ei nyt ihan mutta onhan ne prinsessoja nuo sheltit. Onkohan olemassa uros, siis UROS shelttejä?
Saagalla oli juuri ollut ensimmäinen kiima ja omistajaa ihmetytti kun se nuoli koko ajan pissavehkeitään. Onhan se nyt ymmärrettävää että Sheltti narttu huolehtii intiimihygieniastaan mutta Saaga meni jo liiallisuuksiin. Saagalle tehtiin samat temput kuin Miralle ja lenkkimakkaran sijaan Saaga piteli sisällään kourallisen verran ylimääräisiä nestepussukoita.
Juu, kyllä, Mira ja Saaga sairastivat kohtutulehdusta. Onneksi omistajat tiesivät, että nyt ei antibiootit ja hormonit auta. Edessä oli leikkaus, jossa koiruuksien kohtu ja munasarjat siirrettiin potilaiden ulkopuolelle.
Kohtutulehdus eli märkäkohtu
Kohtutulehduksia esiintyy usein juuri ryppäinä. Välillä tuntuu siltä että kaikki klinikan ovista sisään kävelevät leikkaamattomat nartut sairastavat kohtutulehdusta. Ei ole kyseessä tartuntatauti, koiruuksilla vaan tuppaa olemaan kiimat samaan aikaan ja 4-8 viikkoa kiiman jälkeen yllätyspaketti on tavallisesti valmis.
Kohtutulehdus on aina hormonaalinen sairaus. Kohtu on kiiman jälkeen herkässä tilassa, ja ihan syystä. Jos siellä on nimittäin kehittymässä jälkikasvua niin on varsin perusteltua, että tulehdusreaktio ei ihan ensitilassa tuhoa kohdussa olevaa ”vierasta” sisältöä, tulisi muuten sikiöille lähtö kesken kaiken. Pääsääntöisesti narttukoirat eivät kuitenkaan tiinehdy ja siten kiiman jälkeinen madallettu vastustuskyky onkin koiruuden kannalta huono veto. Heikentynyt vastustuskyky mahdollistaa sen että bakteerit pääsevät jylläämään. Hormonaalinen toiminta muuttaa myös kohdun seinämärakennetta ja aina palautuminen ei mene niin kuin pitäisi.
Kohtu on hienosti suunniteltu värkki, ei ollut huono timpuri joka sen kasaan nakutteli. Siellä saa rauhassa kehittyä jälkikasvu, ei häiritse emon elimistöä sen kummemmin, oli siellä 1 tai 15 pentua. Toisaalta kohtutulehdus pääsee kehittymään usein järkyttävän pitkälle, ennen kuin oireita hoksataan. Kohtutulehduksen aiheuttajana on yleensä E. Coli niminen bakteeri. Kohtutulehduksessa kohtu täyttyy märkäeritteellä ja pahimmillaan pieneen kääpiövillakoiraan saadaan tungettua sellainen perus lenkkimakkaran kokoinen märkäkohtu.
Molempien koirien tapauksissa oireet olivat vasta alkuvaiheessa, kummankaan verinäytteissä ei näkynyt selkeitä merkkejä tulehduksesta ja elinarvotkin olivat kaikilta osin kunnossa.
Vaikka Mira ja Saaga olivat vielä päällisin puolin kunnossa, ei leikkausprojektia kannata pahemmin lykätä, ihan oikeasti. Oireilu alkaa vasta siinä vaiheessa kun kohdun kyky pitää litkut sisällä ylittyy ja muu kroppa hoksaa, että täällähän on jossakin tulehdus. Kohtutulehdus tulee usein aivan puskista. Tiedän mm. tapauksen jossa potilas sai aamulla rokotustarkastuksessa terveen paperit ja illalla se kannettiin klinikalle kohtutulehduksen kourissa. Vanha viisaus on että kohtutulehdusta ei saa siirtää seuraavalle päivälle, siinä voi lähteä koirasta henki.
Mira ja Saaga leikattiin ja molemmat kotiutuivat reipas tunti leikkauksen jälkeen, hyvässä humalassa. Seuraavana päivänä Saaga oli jo oma itsensä, niinkuin pitääkin. Miran tapauksessa paraneminen oli hitaampaa mutta selville vesille purjehti myös tämä belgirouvakin.
Miralla ja Saagalla kävi onni onnettomuudessa. Omistajat olivat tarkkoina ja kohtutulehdus diagnosoitiin alkuvaiheessa, ennen kuin gaagelberi iski niinsanotusti tuulettimeen. Itse kyllä suosittelen lämpimästi narttukoirien steriloimista. Ja kyllä, se muuten riittää että koiralta poistetaan vain munasarjat. Kun hormonitoiminta on loppu, ei kohtutulehdusta enää kehity. Ja juu, voi sinne kohtuun tulla toki vaikkapa kasvaimia mutta niin voi tulla myös pernaankin, eikä me sitäkään poisteta vaikka maha satuttaisiin avaamaan.
(Juttu vuodelta 2017. Kannen kuvassa Mimmi-koira joka kävi AlmaVetissä kohtutulehdusta ennaltaehkäisevässä sterilaatiossa)
Katso VIDEO Mimmi-koiran tähystyssterilaatiosta!
Lisää tietoa kohtutulehduksesta eisepure.fi/kurssi/kohtutulehdus/
