Minä tykkään minun äidistä, minusta se on maailman paras äiti, se tekee maailman parhaat lihapullat ja korvapuustit.
Minun äiti ei ole semmoinen pehmeä ja pyöreä, se on aika lyhyt ja luiseva.
Koskaan en ole pelännyt kertoa omalle äidille juttuja, paitsi silloin kun poltin naapurin pellon. Luulen kyllä että mustuneet saappaat ja nokinen naama paljasti kuka niillä tulitikuilla leikki.
Kerran suutuin äidille kun se rikkoi minun ritsan, itse se istui sohvalle jossa maali oli, eikä se sähkölankapaukku tehnyt edes reikää, pelkän mustelman se teki.
Äiti tykkää kevään ensimmäisestä leskenlehdestä, savuahvenista ja auringosta. Äiti ei tykkää jos sen nenänpää kastuu.
Vaikka äiti on pieni ja huono juoksemaan, olen silti juossut sitä karkuun Timpan kanssa kun se löysi meidän olutpullot.
Äiti säikähtää jos sille soittaa yöllä Töölön ensiapukeskuksesta, se on sillälailla aika herkkä.
Äidit on hurjan tärkeitä, niitä kannattaa halata. Mutta älkää pussatko nenänpäähän, siitä ne ei tykkää, ainakaan kaikki.
Teppo, 45 vuotta
