Meikäläinen on siinä määrin kova äijä että edellisenä naistenpäivänä vertasi tuota kauniimpaa sukupuolta lehmään. Meinasi tulla sanomista, supliikkimiehenä tästäkin selvisin vain pienillä vaurioilla.
Meidän työpaikalla on töissä parisenkymmentä naista ja kaksi miestä. Voin kertoa että ei ole aina helppoa. Kokonaisuutena ajatellen homma on mielestäni kuitenkin hyvällä mallilla. Nuoruudessani hääräsin muun muassa varastomiehenä ja bensa-asemalla, sellaiseen aikaan kun sieltä bensa-asemalta ei saanut ostettua kuin bensaa, öljyä ja pyyhkijänsulkia. Enemmän olivat miespuolisia nuo työkaverit.
Minä kyllä väitän että tällaisessa kanalaumassa (nyt tulee taas huutia) työskentelyllä on monta hyvää puolta ja ne painaa vaakakupissa enemmän.
Ensinnäkin, naispuoliset työkaverit on nätimpiä, tämä on toki mielipidekysymys mutta minusta näin on.
Toiseksi, naispuolisilla ihmisillä on taipumuksena vastuunkanto. Kun työpaikalla tulee vastaan ongelma, pudottaa tällainen tavallinen Antero hanskat lattiaan ja toteaa että pitäkää tunkkinne mulkut. Tertut ja Pirkot puolestaan puree hampaat yhteen, hoitaa hommat ja mököttää vasta kotona.
Kolmanneksi, naisilla on hoivavietti, kaikilla. Miehillä ei ole. Kun minä toheloin varastohommissa, tuli hitosti huutia ja sanottiin että tyhmäTeppo. Kun minä nykyään olen reppana ja toheloin, harvemmin tulee huutia. Yleensä tulee vain säälivä katse ja joku korjaa tilanteen. No joo, Suvi antaa huutia mutta kuten jo sanoin, se asuu meillä ja on jo turtunut.
Neljänneksi, naiset on kovia. Ei sillälailla pinnalta, pinta niillä on usein pehmeä. Mutta jos homma menee vaikeaksi, ne saattaa itkeä ja purra hammasta, ja sitten ne hoitaa sen asian.
Niinpä minä kirjoitin tällaisen jutun, sanoakseni vain että kiitos, ja anteeksi, ihan vain varmuuden vuoksi.
