Oltiin vaimon kanssa köpöttelemässä aamupäivän lenkki ennen työvuoron alkua. Tavallisesti kävellään kuntopolulla mutta nyt paikallinen hiihtoseura on tehnyt sinne ladut ja tulisi ylettömästi sanomista jos köpöteltäisiin meidän lauman kanssa ladulla.
Latukoneen käynnin jälkeen me kävellään sitten järven jäällä, mutta sekin touhu loppui kun meidän järven jäälle nousi lumisateen vuoksi 10 cm vesikerros. Pitää odotella että jäätyy joko läpi, tai tulee hankikanto, muutoin menee liian märäksi touhuksi.
Eli kaivettiin lumikengät naftaliinista. Lumikenkäköpöttely on vallattoman hieno harrastus, varsinkin jos on lunta. Äärettömän tyhmää puuhaa on jos ei ole lunta.
Eli köpöteltiin lähimetsässä. Me asutaan niin keskellä ei mitään että 100m kävelyn jälkeen tulee sellainen olo että ollaan erämaassa, tykkylumi peittää näreitten latvat ja hanki hakkuun jäljet.
Minä tamppasin etummaisena, hiki päässä ja pipo silmillä. Ja tietysti suoraan lähihistoriamme typerimpään keksintöön. Jumankauta välittömästi purskahti valtimoveri sieraimista puhtaalle hangelle. Ensinnäkin, kuka vetää metsään piikkilankaa? Ja jos sen laitumen päättää metsittää, niin miksi sitä piikkilankaa ei kerätä pois? Ja jos sen langan on onnistunut keräämään kiepille niin miksi saakelissa sitä kieppiä ei kanna pois sieltä metsästä, mitä häh? Nyt se kieppi ei lähde irti jäätyneestä maasta ilman kasapanosta. Minulla haalarin lahje riekaleina, onneksi. Jos se olisi ollut tuo Allipalli kun olisi päästellyt tuohon kieppiin niin olisi ollut ompelukoneella taas hommia.
Ja minä herkkäsielu mietin niitä hirvenvasoja joiden talvi muuttuu entistä hankalammaksi kun on yksi kinttu pois pelistä. Voi perse että ottaa pattiin.
Minä sen kiepin merkkasin ja käyn keväällä hakemassa pois.
