Isla on kolme vuotta vanha sheltti, eli shetlanninlammaskoira. Juu, juurikin sellainen pieni pöyheäturkkinen neiti, isolla N-kirjaimella. Se niiaa nätisti sisään tullessaan, huolehtii siitä että turkki on aina tiptop, ja osaa keskustella henkevästi. Sen lempiharrastus on pitsin nypläys ja kirjoneulonta.
No ei ole. Isla on vauhdikas neiti joka riehuu, rähjää ja kanniskelee aikansa kuluksi kiviä. Eli Islan harrastuksena oon todellakin kivien kanniskelu. Eihän se pelkkä aerobinen treeni riitä, lihasmassaa pitää pikkiriikkisen paimenkoiran saada.
Ja mistäpä minä tämän tiedän? No minäpä kerron.
Koiralla oireena närästystä ja oksentelua
Islaa närästi, se oksenteli tyhjää mahaansa ja oli aivan takki tyhjänä. Oireet olivat alkaneet äkillisesti ja nyt oksennuksen joukossa oli myös verta. Omistajalla oli iso huoli. Islan omistaja varasi käynnin klinikkamme akuuttipäivään, Henskulle. Hensku kuulosteli Islan anamneesin, äkillisesti alkanut oksentelu, kivien kanniskelu ja verinen oksentelu. Pikaisella yhteenlaskulla, eli yksi ynnä yksi, tulokseksi tuli vierasesine-epäily ja niinpä Hensku räppäsi Islan mahasta röntgenkuvan. Kuvasta kävi ilmi että Islan mahalaukussa oli jotakin sinne kuulumatonta. Isla sai akuuttiin pahoinvointiin oireenmukaisen hoidon, eli pahoinvointilääkettä, ja sille varattiin aika mahalaukun tähystykseen, seuraavalle päivälle.
Koiran vatsasta löytyy vierasesine
Isla palasi klinikalle seuraavana päivänä. Hensku lähetti Islan höyhensaarille ja hoitaja valmisteli potilaan mahalaukun tähystykseen. Hensku ujutti tähystimen Islan mahalaukkuun ja siellähän syyllinen pötkötti, kauhea kivenmurikka. Tässä kohtaa tehtiin tärkeä päätös, mahtuuko pulteri ulos samaa reittiä kun se on sinne mennytkin? Yleensähän asia menee niin että jos joku mahtuu sisälle niin tuleehan se uloskin. Pakko kuitenkin myöntää että tuollaisen pulterin pinnistäminen pihalle luonnollista pakoreittiä myöten vetäisi vakavaksi koko seurakunnan. Ongelmana on myös toisaalta se että mahalaukun seinämä ja erityisesti ruokatorvi voi turvota ja tuolloin paluureittikin on auttamatta liian kapea. Hensku arvioi tilanteen ja totesi että kiven poisto ruokatorven kautta olisi tässä tapauksessa mahdollista. Muussa tapauksessa mahalaukku pitäisi avata ja tuolloin riskit lisääntyisivät merkittävästi.
Saadaanko vierasesine pois koiran mahalaukusta tähystämällä?
Ei ole muuten helppo homma tuollaisen pyöreän kappaleen poistaminen. Hensku valitsi taisteluvälineeksi ”tavarakorin” ja ryhtyi toimeen. Ei mennyt kivi koriin, ei sitten millään. Hensku ähelsi ja ähelsi mutta pulteri putosi pois korista aina uudelleen. Suvi sattui kulkemaan pers… mahalaukkutähystyshuoneen ohi ja hän hoksasi Henskun vaikeudet. Hensku katsoi anovasti Suviin ja pyysi että Suvi kokeilisi kivennäisen poistoa. Ei ollut tähystäjän vaihdosta apua, sama homma toistui. Se saamarin kivi ei suostunut millään siirtymään siihen saakelin koriin.
Klinikkamme varsinainen mahalaukun tähystäjä, eli Viivi, oli klinikalla mutta hän oli sidottuna toiseen potilaaseen. Huhu hankalasta kivestä kiiri Viivin korviin, eli Hensku ja Suvi pyysivät että hakekaa Viivi paikalle. Viivi keskeytti tekemisensä ja meni auttamaan nurkkaan ajettuja mahalaukun tähystäjiä. Viivi pällisteli tilannetta hetkisen ja päätyi valitsemaan apuvälinepinosta jättipihdit.
Ei se kivi Viivinkään käsittelyssä ulos välittömästi pullahtanut, huhu kertoo että ilmoille heitettiin lause ”jos se ei nyt tule niin valmistellaan potilas leikkaukseen”. Tässä vaiheessa kivi nähtävästi säikähti ja alistui lopulta pihtien puristukseen. Oheen liitetyltä videolta saat pienen käsityksen siitä mistä on kysymys. On se kyllä hieno juttu että meidän klinikalta löytyy lähes jokaiseen hommaan erikoisosaaja. Ja uskotteko että viime kesänä valmistuneesta Henskusta muovautuu meidän klinikalla aivan mielettömän hyvä eläinlääkäri. Minä en usko, minä tiedän.
Islan kannalta tähystyksen onnistuminen oli loistava homma, ei tullut Islan mahaan kohtalaisen kokoista haavaa, helpommalla pääsi. Kotiin Isla sai ohjeen että kiviä ei saa kanniskella suussa, se tekee häijyä hampaille. Ja jos näitä kiviä alkaa kulkeutumaan lisää Islan mahalaukkuun, pitää pähkäillä että olisiko siihen kivien nieleskelyyn joku taustasyy? Nämä eivät nimittäin kelpaa korukiviksi, vaikka kalliita ovatkin.
Kansikuvatyttönä Isla itse. Kuvasta kiitos Islan omistajalle!
Katso vastaus Eisepuren perjantaikyssäriin: Pitääkö koira pukea pakkasella?
