Koiruudet on kytketty omaan ihmiseensä siteellä. Tämän siteen muodostuminen vie aikaa, ja joskus käy niinkin että se side ei muodostu kunnolliseksi. Aluksi se side on vain hiuskarvan paksuinen. Lattialla lojuva rikottu kaukosäädin koittelee kytköksen kestävyyttä. Poikki nakerrettu kännykän latauspiuha tai varpaan alle litistyvä aamukakka ohentaa sidettä entisestään. Toisaalta mahan päällä köllöttelevä ja tuhiseva lämpöpakkaus, erityisesti silloin kun pää on kipeä, punoo kummasti lisäsäikeitä kytkökseen.
Jos homma on mennyt kohdalleen, on vanha ystävä kietonut ympärillesi kymmeniä lenkkejä ranteenpaksuista köyttä.
Minä olin eilen pilkillä, Allipalli pyöriskeli jaloissa ja touhusi koirajuttuja. Se varasti pari pikkuahventa ja päästeli ne ääntä kohti, sitten se pällisteli leukaparta väpättäen pilkkireikään ja turhautui. Lopulta se nosti etujalat polvelleni ja tökki kuonolla poskeen.
Suvi tuli pallopääpaimenjengin kanssa rantaan ja päätti kävellä järven ympäri. Alli lähti Tempun ja Metkun seuraksi lenkille ja minä jäin jatkamaan pilkkimistä.
Suvi ja koiruudet hävisivät näköpiiristä läheisen saaren taakse ja minä keräsin kimpsuni ja köpöttelin saunapolkua pitkin kotiin. Kun Suvi tuli takaisin saaren takaa, oli Alli saanut sätkyn. Se säntäsi takaisin pilkkipaikalle ja tarkasti kaikki 6 tuuman kairanreijät. Suvi oli yrittänyt rauhoitella sitä että ei Teppo mahdu luiskahtamaan läpi noin pienistä reijistä, viimeistään jää päästä kiinni. Alli ei uskonut, selkeästi oli kuulemma iso huoli. Pilkkireikien tarkastelun jälkeen Alli kiersi lähirannat ja lopulta se pinkaisi ylös saunapolkua ja säntäsi talolle. Pihaan pelmahti äärettömän hätäisen näköinen airendale, minä näin sen ikkunasta.
Kun minä avasin oven, repesi Alli täyteen riemuun, ei ollut Tepponen lipsahtanut avantoon. Pentukoiran vilpitön huoli ja jälleennäkemisen riemu sulattaa kyllä sydämen. Alli kietoi ensimmäisen lenkin, eikä käyttänyt ohutta köyttä.
(Juttu vuodelta 2019)
Tämän tarinan teille tarjosi Finnutra Oy
