Uskotteko että jos menisi Gizan pyramidin luo, naputtelisi siitä irti muutaman kiven, ja aikansa niitä pyörittelisi niin takuulla löytäisi nimikirjaimet tai nimen. Aivan varmasti olisi joku naputellut taltalla jotta vaikkapa Ahmed. Tai jos ei nimeään niin ainakin olisi piirtänyt kirkkoveneen. Sama juttu jos pällistelisi tarkemmin Stonehengen kiviä, ihan varmasti on jossain kivessä tekijän nimikirjaimet tai seljällään olevan hämähäkin kuva hakattuna. Ihminen nyt vaan toimii sillälailla.
Tällainen tuli nimittäin mieleen kun tässä päivänä eräänä suunniteltiin klinikalla taas remonttia.
Meillä käy klinikalla aina välillä vierailulla Tanttu. Tämä Tanttu on muodostunut klinikalla jo lentäväksi lauseeksi. Tanttu on sellainen korvaamaton kaveri, sellainen joka tekee kaikkea, ja sillälailla kun on sovittu. Tai oikeasti niitä kavereita on kolme, mutta kaikilla sama sukunimi, eli Tanttu. Mikä vaan menee rikki tai vaatii muuten vaan laittoa niin paikalle pyydetään 1-3 Tanttua, tilanteesta riippuen.
Kun me siinä höpistiin tämän Tantun kanssa niin se samalla pyysi että käytäisiin vilkaisemassa sen meille tekemää ladonovimallista liukuovea. Hiton hieno ovi muuten, juuri sellainen mitä tilattiinkin. Tanttu näytti että siihen oveen oli ilmestynyt pieni piirros. Naureskellen näytti, mutta kertoi että kuva ei sitten ole Tantun itsensä tekemä. Jäljet johti sylttytehtaalle ja siellä poikaani Arttuun. Katsokaapa kuvaa, eikö ole hieno, mohikaaniukkeli, onneksi ei ole kikkeli.
Keskusteltiin eilen asiasta Artun kanssa. Sovittiin että seiniin ei piirrellä. Tai jos piirrellään niin pitää olla ihan itse tehty seinä, ovi tai pyramidi. Eilen Arttu kävi pyytämässä siltä Tantulta ihan itse anteeksi. Arvatkaa olinko ylpeä, ja olen vieläkin, siitä pojasta, en siitä kuvasta.
Mukavaa sunnuntaita.
