Kun minä olin pikkupoika niin kaikki pelasi joko jalkapalloa tai jääkiekkoa. Ja minä olin ihan luonnottoman paska molemmissa. Minä olin se ukkeli kun seisoi maalissa nilkat lontallaan ja luistinten terät lappeellaan. Huutelin tauotta että ei saa kohottaa. Ja sama homma jalkapallossa. Pelasin Mapsissa, eli Malmin Palloseurassa (MPS) numerolla 14, vasen pakki. Sanotaanko nyt niin että numeroa ei ole jäädytetty. Eli joukkuepeleissä ei päässyt Tepponen loistamaan, Karrin kanssa jännitettiin että kumpi valitaan viimeiseksi joukkueeseen.
Minulla oli kuitenkin pari etua puolellani, minä jaksoin juosta ja uida. En minä kovin lujaa mennyt mutta melko pitkälle, pidemmälle kuin muut. Enkä minä tätä oikein ymmärtänyt, mukulana siis, kun kukaan ei kertonut. Vasta sen Cooperin mulkvistin keksimässä testissä hoksasin lopullisesti että tämähän toimii. Harrastelin myös uintia ja 3 luokasta eteenpäin, ei yhtään haitannut olla luokan paras uimari. Sai Tepponen näyttää Havon Timpalle ja Kyllösen Arille että mistä se kana oikein pissii.
Minulla on tänä vuonna edessä nöyryytysten vuosi. Meillä lapset on näköjään perineet minulta joitakin geeninpätkiä. Tytölle en enää pärjää vaparissa kuin huijaamalla, älkää kertoko sille mutta minä uin hengittämättä. Kun se hoksaa pyytää pidemmän matkan kisan niin minä jään auttamatta toiseksi. Ja pojan kanssa on sama edessä juoksussa. Sovittiin että kesäloman ajan juostaan aamuisin postilaatikolle ja takaisin, eli 1500m. Kun se lakkaa höpöttämästä juostessaan, se voittaa minut loppukirissä, nyt se väsyy kun siltä loppuu happi.
Kertokaa niille ipanoille että ne osaa ja on hyviä. Ainakin minun muistikuvani mukaan se on pikku-ukkeleille ja tyttösille melko tärkeää tietää että pärjää jossakin lajissa. Se kantaa ja antaa itsevarmuutta. Vaikka se tuntuukin vähäpätöiseltä, yhä löytynee jostain lusikka jossa lukee 1. sija, juoksu. Silti kovempi juttu on se kun kuulee että isä tai äiti kehuu kavereilleen, oli kyseessä sitten pituushyppy, piirtäminen tai jäätävän kova tulos robotti- ja laserpelissä.
Ja juu, mielelläni häviän, mutta en helpolla, ja ei, se en ole minä kuka virkkaa uintikisakatsomossa, minä huudan pää hiessä että hyvä Helinä!
