Helmikuu 2021. Sattui tuossa viime viikolla päälle poikkeustilanne, pääsin luikahtamaan pilkille. Pakkasta oli mittarin mukaan rapsakat 28 astetta ja me sovittiin kaverin kanssa tällit pelipaikalle kello yhdeksäksi. Hyvin tarkeni, onneksi ei tuullut.
Köpöteltiin jäälle ja hakeuduttiin kumpikin omiin oloihimme, sellainen vähintään 50m väli on pilkkihommissa aika hyvä, ei häiritse kaverin jupina. Ihmettelin aikani kuluksi taas tätä meidän maallista vaellusta. Hoksasin aika hienon piirteen tässä meidän kielessä ja sen suhtautumisessa luontoon.
Olen välillä vahingossa eksynyt kanavahyppelyssä sellaisten ohjelmien pariin jossa harrastetaan kalastusta tai muutoin vaan luonnossa kuljeskelua. Pääsääntöisesti nämä ohjelmat eivät ole kotimaista tuotantoa ja aina niissä kesytetään maa, tai taistellaan luonnonvoimia vastaan, tai ainakin valloitetaan vuori. Saalis on vähintäänkin tappavin tai vaarallisin. Kalastusohjelmissa huudetaan ja meuhkataan niin saakelisti.
Metsästysohjelmia minä en seuraa mutta olen minä nähnyt osani niistä pönötyskuvista joissa ampujan pää on hirven sarvien välissä, sankari lepäilee pötköllään leijonan vieressä tai vaihtoehtoisesti kaveri nojailee kasalle laitettuun fasaaniparveen.
Kun me täällä Suomessa mennään metsään, kiivetään kukkulalle tai köpötellään jäälle niin me ei pääsääntöisesti kesytetä mitään, ei me myöskään valloiteta tai voiteta mitään kamppailua joka hemmetin pöpelikössä käynnin yhteydessä. Tällä käytetään erilaisia ilmaisuja. Me puhutaan että ollaan yhtä luonnon kanssa, ja kun me mennään metsään niin pääosa meistä menee sinne rauhoittumaan. Kun oikein menee tilanne tiukaksi niin me ollaan luonnon armoilla. Riistaa ja kalaakin me pyydetään, ei oteta.
Tämä kielellinen säätö näkyy välillä myös käyttäytymisessä, ehkä. Välittömästi tulee ainakin minun tuntemiltani kalastajista huutia jos jäällä hyppii ja karjuu, tai jos kalaa käsittelee huolimattomasti. Enkä minä onneksi näe metsästystä harrastavien tuttavienikaan kuvissa trofee tyyppisiä pönötyskuvia.
Minun mielestäni tämä meidän tapamme on aika hyvä, sillälailla kunnioittava. Eihän vaihdeta sitä pois, ja opetetaan se meidän mukeloillekin. Jooko?
