19.9.2020
Tavallisesti minä kirjoittelen hauskoja juttuja ja naureskelen asioille, aina välillä joku ottaa minut tosissaan ja se ei yleensä kannata. Ei tällaisen pölkkypään juttujen takia kannata mieltään pahoittaa, kirjoitti se migreenistä tai terveyskeskuksesta. Mutta tällä kertaa minä olen vähän tosissani. Meidän on pakko tehdä asialle jotain.
Suvi, tuo rakas ensimmäinen vaimoni pääsi taas iltalehteen. Suvia haastatellaan säännöllisen epäsäännöllisesti, koska se leikkaa muun muassa brakykefaalisten koirien sieraimia ja nieluja. Leikkaus helpottaa mopsien, ranskan-ja englanninbuldoggien sekä vaikkapa bostoninterrierien hengitystä. Leikkaus parantaa merkittävästi näitten potilaitten elämänlaatua. Tämä touhu ei kuitenkaan ole kauhean kestävällä pohjalla, paitsi toki meidän eläinlääkärien tilillä näkyvinä euroina. Vähän on samanlaista touhua kuin Alkon tuki päihdeongelmallisille, tai rahayhdistyksen tuki peliriippuvaisille.
Tässä eläinlääkärin touhussa näkee välillä oikeasti paskoja juttuja. Toisinaan rakas lemmikki sairastuu vakavasti ja menehtyy, tehtiin me mitä tahansa. Joskus taas tavallinen pikku hikka tai vekki päättyy jostain kumman syystä hirmuiseen sairastelukierteeseen. Katsokaa itse ympärille, vieressä on varmasti ollut tai on yhä joku läheinen ihminen jolle on sattunut samankaltainen jako tassuun.
Meillä ihmisillä on tapana toheloida itse, milloin on tullut poltettua reippaasti tupakkia, tai läträttyä liikaa käen alkuaineen kanssa, osa meistä tykkää epäterveestä eväästä. Eli itse on pakasta nostettu kortit ja päätetty pelata niillä paskasti.
Eläimet eivät pääse tekemään itse tätä valintaa. Ei syö saksanpaimenkoira mielellään pelkkää perunaa ja harvoin on liikkumatta mäyräkoira. Edellä mainitut hommat on kuitenkin helppo korjata. Kun omistajan saa vakuutettua liikunnan ja tasapainoisen ruokinnan eduista, voi asian korjata, jos siis haluaa. Hankalampi homma on se, että välttämättä ei halua mopsi olematonta nenää, cavalier kingcharlesinspanieli liian pientä kypärää tai saksanpaimenkoira paskaa selkää.
Täytyy sanoa, että minulla palaa käpy säännöllisesti tämän jalostustouhun kanssa. Kyllä me voidaan höpistä asiasta vaikka maailmantappiin. Sanoa että Kennelliitto on munaton, rotujärjestöt on saamattomia, kasvattajat kusipäitä ja ostajat hämmästyttävän tyhmiä. Ja eläinlääkärit ahneita. Ainoa kuka tässä hommassa ottaa huolella kuokkaan, on se hengityskyvytön tai halvaantuva koiraparka. Ja jos joku haukkuu lättäkuonokoirat niin heti perään joku haukkuu saksanpaimenkoiran selät. Huomasitteko, ehdin ensin, eli teidän ei tarvitse haukkua toisia rotuja tämän jutun kommenttiosiossa.
Uskokaa kun minä sanon, että se on ihan hirvittävän syvältä anaalista lopettaa nuori koira siksi, että sen takapää ei pelaa ja sillä on hirveitä kipuja. Syynä pelkästään se, että joku pölkkypää on sitä mieltä että luiska selkä tai hassunmallinen häntä tai pullea rintakehä on mukava.
Sama juttu tuon nokan kanssa: ihan turha on selittää että ylläpidetään historiaa. Tai jos näin on niin huonoa historiaa on tämä. Minä olen lopettanut 8 kk ikäisen lättäkuonon koska se tukehtui, 6vrk ajan, todella paskamainen tapa lähteä. Minä olen hoitanut koiria jotka pyörtyilee kun lämpötila nousee yli 18 asteen ja minä olen nähnyt useita koiria jotka on onnellisimmillaan kun niillä on intubaatioletku henkitorvessa. Se ei ole normaalia.
Minä olen ollut eläinlääketieteen opiskelija lähes 30 vuotta sitten. Maailma oli tuolloin hieman erilainen. Tuolloin koirien jalostuksesta ja siitä juontavista murheista ei juurikaan muistaakseni puhuttu. Toki minä olin opiskeluaikana enemmän kiinnostunut juhlista ja vastakkaista sukupuolta edustavista opiskelijatovereistani. Pakko kyllä myöntää että jopa minullekin jäi opiskeluajalta mieleen yksi luento jossa asia mainittiin. Marjatta Snellman, diagnostisen kuvantamisen professori, totesi että koiranjalostus on menossa ihan päin pakaraa. Pari päivää sitten Suvi oli kaivellut jostain esiin MOT ohjelman vuodelta 2007. Saamari, että tuli hetkessä Heinolan pojalle flashback 1994 vuoteen ja puolipyöreän luentosalin krapulanhöyryiselle takapenkkiriville. Ohjelmassa esiintyvän Marjatan ääni tärähti sohvalla pötköttelevän Tepposen tärykalvoon kuin vasara. Heti pomppasin istuma-asuntoon ja yritin esittää hereillä olevaa. Ei käytä Marjatta rautalankaa, rautakangesta vääntää Marjatta teesinsä, ymmärsi kerrasta jopa tällainen tavallinen Tepponenkin. Suosittelen.
Ylen jutun löydät osoitteesta https://areena.yle.fi/1-50164070
Kuuntele Suvin haastattelu (7.3.2023) aiheesta bakykefalia Spotifyssa
Kannessa kuvituskuva englannin bulldoggi.
