Jaa

Mutta tapahtuuhan ihmeitäkin

(Juttu on uusinta, vuodelta 2017)
On mukavaa olla osana porukkaa joka tekee ihmeitä. No joo, ehkä tuo ihmeiden tekeminen on liioittelua mutta kuitenkin.
Meille tuli perjantaina potilaaksi 4 viikkoa vanha koiranpentu nimeltään Oskar.

Oskar on rodultaan Amerikanakita. Kyseessä on rotu, joka näyttää virtaviivaiselta pandakarhulta, erityisesti jos sattuu törmäämään mustavalkoiseen Zorron naamiolla varustettuun kaveriin. Lähempää tuttavuutta tehtäessä ainakin minulle tulee mieleen, että näihin nallekarhuihin on pakattu hippunen suojeluviettiä, kannattaa kätellä omistaja ensin ja ehkä jopa antaa koiruudelle hieman tilaa ja aikaa ennen kuin siihen käy käsiksi.

Koiranpennun ripuli

Oskar oli ihan loppu. Edellisenä päivänä alkanut ripulioksennusruljanssi oli hyydyttänyt pennun jo kertaalleen. Tuolloin se oli kuitenkin saatu jälleen tassuilleen nesteytyksellä. Nyt siltä oli liekki jälleen hiipumassa. 4 viikon ikäinen Oskar painoi 3.5 kg, se oli niin kuiva että sen suu pölisi ja kaveri ei jaksanut enää kuin hengittää, vähäsen.

Klinikallemme Oskar päätyi kollegamme kautta lähetteellä. Oskarin omistajan luottoeläinlääkäri on kunnaneläinlääkärituttumme Sari Lång. Sari on se tyyppi joka ei anna periksi eikä ikinä mene siitä missä aita on matalin, mikä taas on äärimmäisen ärsyttävä piirre jos itse on tottunut puikahtamaan siitä mistä helpoiten pääsee. Potilaan kannalta tämä ei ole kuitenkaan ollenkaan huono homma. Sari oli aamulla ultrannut pennun mahan ja epäilynä oli intussusseptio. Sari oli antanut Oskarille ensiavun ja tämän jälkeen potilas sai lähetteen klinikallemme.

Intusseptio eli suolentuppeuma

Klinikalla suoritettu lyhyt tutkimus vahvisti Sarin epäilyn: Oskarin ohutsuoli oli mennyt itsensä sisään ja kun näin käy, loppuu suolesta verenkierto. Kun suoliston verenkierto loppuu, syttyy kaikki kojelaudan valot samanaikaisesti palamaan, eikä yksikään valo ole keltainen.
Suolituppeuma johtaa hoitamattomana lähes poikkeuksetta potilaan menehtymiseen, hoito on kirurginen. Kun potilaana on kuukauden ikäinen, alle 4 kg painoinen koira, on kirurgia ”haasteellista”. Tiedän että olisi ollut täysin perusteltua heittää pyyhe kehään, leikkausennuste on vähintäänkin varauksellinen.

Suolentuppeuman kirurginen leikkaushoito

Jo pentukoiran nukuttaminen turvallisesti aiheuttaa päänvaivaa, saatikka sitten kun potilas on kuivunut ja heikossa kunnossa. Klinikalla Oskar kanyloitiin ja nukutettiin, sen sokeritasoja korjattiin, sille laitettiin intubaatioputki henkitorveen ja sitten hengityskone päräytettiin käyntiin.

Leikkauksessa Oskarilta poistettiin pätkä kuolioitunutta suolta. Poiston jälkeen katkenneen letkun päät liitettiin jälleen yhteen (ei ihan niin helppoa kun miltä se kuulostaa). Pikkirillin vahvuisen letkun ompelu on haasteellista ja on todellakin toivottavaa että liitos ei vuoda. Oskarin tapauksessa liitoskohtaan tehtiin vielä erillinen paikka potilaan omia suolenmutkia apuna käyttäen (ns. serosal patching).

Tämän jälkeen Oskarin olematon vatsaontelo suljettiin ja potilas siirrettiin heräämöön ja sitä kautta kotiin, imetysikäistä pentua ei passaa turhaan pitää emosta erillään.

Selviääkö nuori koiranpentu vaativasta leikkauksesta?

Pe-la välinen yö oli tukalaa aikaa niin Oskarin kotona kuin myös AlmaVetin työntekijöitten makuukammareissa, tai enhän minä nyt Hennan, Nooran ja Arjan tilannetta tiedä, mutta meillä emäntä pyöri punkassa. Omistaja viestitti aikaisin lauantaiaamuna, että Oskarin tilanne oli heikko, pentuparka oli väsynyt eikä se suostunut imemään. Alavudelta löytyi onneksi kunnaneläinlääkäri, joka otti pikkaraisen vastaan ja antoi tarvittavan tukihoidon pienelle potilaan.

Lauantai iltana Suvi sai puhelimeensa viestin: ”nyt on tapahtunut käänne, söi melkein tunnin ajan kahteen otteeseen maitoa, välillä leikki leluilla ja sisaruksilla, sitten söi purkkiruokaa, olisi syönyt sitä paljon jos olisi annettu, melkein söi astian…”
Aina ei mene näin, mutta onneksi joskus menee.

Miksi minä muuten höpisen ihmeestä? Kauhea kalabaliikki yhden koiran vuoksi. Näin se kuitenkin menee, toiset pelastaa kansakuntia, toiset tuhlaa kaiken käteisen keskiolueen ja yhdet hörhöt virittelee pieniä koiranpentuja, harrastuksensa kullakin.

Hienoa tästä tekee se, että kaikki puhaltelivat samaan liekkiin eikä kukaan samanaikaisesti kussut nuotioon. Oskar onnistui välttämään viikatemiehen lakaisun 4 kertaa.

Tämän tarinan teille tarjosi Oxyfresh

MAINOS: Kyllä on muuten hyvä rotu tuo airedalen terrieri. Niillä on iso suu, jossa hampailla on runsaasti tilaa ja niinpä niille ei tule laisinkaan hammaskiveä. Ikinä ei tarvitse pestä airedalen hampeja. Ei muuten pidä paikkaansa, kyllä pitää pestä airedalenkin leegot ja
mieluummin päivittäin. Muuten tulee yökkäys kun se nuolaisee naamasta. Mutta kyllä riittää jos se  saa päivittäin puruluita ja hammasherkkuja, pysyy hymy hienona ja hampaat valkoisina. No ei muuten riitä, pitää pestä, ja mieluummin päivittäin. Mutta jos antaa sellaisen ranteen vahvuisen reisiluun leikkikaluksi, sitten ei tarvitse pestä. No ei riitä, pahimmassa tapauksessa halkeaa hammas ja tulee entistä isompi työmaa. Ihan turha yrittää kiemurrella, peskää ne hampaat.

ARVONTA! Osallistu Oxyfresh tuotepaketin arvontaan Eisepuren facebooksivulla LINKKI ARVONTAAN