Olipa taas kerran kotiinpaluu. Suvin 40 v synttäreiden seurauksena Allilla oli maha sekaisin. Ihan oikeasti piereskeli pieni viaton Allipalli sellaisia leijoja, että minulla tuli todella huono olo. Koska minä olen erityisherkkä voimakkaille hajuille, laukesi minulla migreeni ja paha olo, juhlissa nautituilla viinillä ja oluella ei ollut asian kanssa mitään tekemistä… Nooralle, Heidille ja Hennalle tiedoksi.
Oli miten oli, Allin vellipesä meni huonoksi ja niinpä muutoinkin heikolla pidätyskyvyllä varustettu narttu Airedale päästi värillisiä paukkukakkoja pitkin kämppää säännöllisin väliajoin. Kun pentukoiralla tulee hulivilikakka, on tärkeää, että se saa riittävästi vettä. Eli on pelkästään hyvä homma jos lattialle syntyy lammikoita. Kun pentu pissaa niin se saa riittävästi vettä. Nestehukan ensimmäinen merkki on se, että ei kuseta.
Koska Alli pissasi, sai se lääkitykseksi maitohappobakteereita. Ruokintaa jatkettiin entisen ohjeen mukaan. Pentukoiralla paasto on huono juttu, ja riisiraejuustomössö on ihan hanurista. Pennuilla ei ole tällaista pallomahalisäravintovarantoa kuten esim. minulla ja niin energianpuute lyö vastapalloon ja nopeasti. Siinä tulee pennulle äkkiä vakava väsy jos ruoka on huonosti sulavaa, energiaköyhää ja lisäksi läpäisee suoliston valon nopeudella. Meillä on tietysti kotosalla muutama purkki mahaystävällistä ripuliruokaa, ihan vaan varmuuden vuoksi. No ei tietysti ole… mutta koska työpaikkana on eläinklinikka, saa sopivaa evästä melko helposti.
Jos Alli olisi ollut väsy, ruoka ei olisi maittanut ja pissaaminen olisi loppunut, olisi pitänyt ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Alli pysyi kuitenkin virkeänä, se vain haisi todella pahalta ja merkkasi lattioita säännöllisin väliajoin ruskealla leimalla. Leiman loppupäässä oli jopa hieman verta. Ripulikakassa oleva pieni määrä punaista verta kertoo siitä, että pakoputken loppupää on ärtynyt, ei ole hätätapaus se, takapuolta vaan ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Jos verta on paljon tai uloste on mustaa ja tervamaista, on taas syytä ottaa yhteyttä lähimpään konitohtoriin…
Taloutemme toinen Airendaali eli Aapo, inhoaa kakkaa ja niin Aapolla oli huonot päivät. Se todellakin halveksi Allia. Keskiviikkona töistä tullessa totesin kuitenkin, että kaikki tähänastinen on ollut pelkkää harjoittelua, niin minun kuin Aapon osalta. Kotiin tullessa ovella tuli vastaan haju joka oli… sanotaan nyt vaikka hämmentävä. Aapo, 14v vanha ja nivelrikkoinen koiruus juoksi pihalle kuin Usain Bolt. Juoksu jatkui huudoistani huolimatta (Aapo on kuuro) ja koiruus katosi pienen pölypilven saattelemana horisonttiin. Aapon perässä pihalle oli pullahtanut Alli ja Temppu, tämä parivaljakko tervehti minua vikkelästi ja jatkoi leikkejään. Minä tarkastin vahingot ja laskin pikaisella laskutoimituksella lattialta 12 ripulia, oksennusta ja pissaa.
Rakkaat lapseni kertoivat heti, että kaikki koirat ovat minun tai vaimoni Suvin omistamia, täällä haisee kakka ja heillä on muuta tekemistä. Tämän tiedonannon jälkeen kupeitteni hedelmät ottivat kännykkänsä, riisuivat sukkansa, väistelivät kakkoja ja kipusivat yläkertaan, muka läksyjä tekemään. Arttu lauloi portaissa että ”ripuli, ripuli, ripuli on märkää kakkaa”. Viimeisenä lauseena ennen oven sulkeutumista Helinä kertoi että täällä ylhäällä on vain yksi kakka ja sekin äidin sängyn vieressä…
Huokaisin syvään, otin ämpärin, paperia ja saippuavedellä täytetyn suihkepullon. Kerättyäni puoli ämpärillistä erillaisia eritteitä aloin epäillä, että alle 7kg koiranpentu ei mitenkään voi tuottaa kaikkea tätä paskaa. Verhossa oli ripulia n. 47.5 cm korkeudessa. Koska Allin olisi pitänyt seistä etutassuilla jotta panos olisi osunut tuolle korkeudelle, kohdistui epäily taloutemme vanhempiin koiriin. Aapo odotteli siivouksen loppumista jossakin tuulen yläpuolella, muutaman sadan metrin päässä tontin rajalla. Temppu joutui ensimmäisenä tarkemman tutkimuksen kohteeksi. Heti jäi saksanpaimenkoira kiinni, oli unohtanut pyyhkiä kunnolla…
Yläkerran kakka oli kiinteää ja ainoa yläkertaan pääsevä koira oli Alli (mahtuu ritilöitten välistä). Niinpä minä, Huikkaperän Sherlock Holmes, päättelin että Temppu on saanut tartunnan ja Allin tila on paranemassa.
Minun käy oikeasti sääliksi tuota Aapoa. Se todellakin inhoaa kakkaa, vihaa sitä. Aapo parka on joutunut käkkimään koko päivän näiden paskatykkien keskellä. Otan osaa.
Pahoittelen vulgaaria ja karkeaa kielenkäyttöäni, olisi voinut käyttää enemmän sanoja erite, uloste tai jätös. Mutta en käyttänyt, enkä käytä.
Ps. Kaiken kiireen keskellä Tempun kakkaräjähdys uusiutui viime yönä, olipahan hilpeä aamu. Eli Jyväskylän suunnalla on tosiaan jonkinsortin tartunnallista ripulia liikenteessä, aiheuttaa paljon sotkua – tämä tiedoksi koiranäyttelyyn suuntaaville. Näyttää kyllä korjaantuvan ilman intensiivisiä hoitotoimia tai tylosiineja, hajunsiepparin hankintaa toki kannattaa harkita. (Juttu vuodelta 2018)
Tämän tarinan teille tarjosi Lemmikin Verkkoapteekki
…ja jotta ei kenellekään ei jää epäselväksi, niin seuraavana siis mainos.
Kävikö kaverille vahinko? Menikö matto pesuun ja sohvapäällysteet uusiksi? Pitäisikö käväistä apteekissa? Mainosta klikkaamalla pääset näppärästi ostoksille Lemmikin verkkoapteekkiin:
