Minä se olen aina ihmetellyt näitä koirankoulutusjuttuja. Aivan olen ymmyrkäisenä hämmästellyt, kun joku väittää, että koiran saa opetettua esimerkiksi olemaan vetämättä. Siis silloin, kun sillä koiralla on kiire jonnekin. Ja kyllä, minä olen lueskellut koiranopetuskirjoja. Olen myös osallistunut koiranopetuskoulun tunneille ja kuunnellut välillä jopa vaimoani. Pitäisi olla taskut täynnä herkkuja ja palkita jatkuvasti. Ja jos koira vetää, niin pitää kävellä katkokävelyä eli lähteä liikkeelle vasta, kun naru on löysä. Ja kävellä saakeli edestakaisin, aina kun remmi kiristyy, pitää lähteä vastakkaiseen suuntaan. Huutaa ei saa, eikä käskeä kovasti, vähän saa ehkä rykiä, että saa kiinnitettyä koiran huomion. Itkeä ei myöskään pitäisi, ainakaan paljon.
Jumankauta ihmiset, tänään minä sen hoksasin. Käytiin emännän kanssa lenkillä. Minä kävelytin vaimon pallopääkoiraa. Metku veti ja minä tapojeni mukaan vain vähän hermostuin. Heti huusi vaimo minulle, että rauhoitu tai anna remmi minulle. En antanut, minä pysähdyin ja jäin odottamaan. Se saakelin pallopää kääntyi ympäri, tuli vierelle ja katsoi kysyvästi, että eiköhän mentäisi, lupaan jatkossa käyttäytyä hienosti. Eikä se sitten enää vetänyt, koko lenkin aikana. Perskule. Kaikki koulutukset ja opetusohjeet sekä kirjat on tehty opettamalla näitä hemmetin pallopäitä. Kai se tuommoisten kanssa onnistuu. Ei onnistu airedalen kanssa.
Minulla on elämässäni ollut neljä airedalenterrieriä, Manta, Arttu, Aapo ja nyt sitten Allipalli. Siksipä minä olen mennyt muunmuassa kaksi kertaa läpi orapihlaja aidasta, shortsit päällä. Minä olin 7v. käytiin Mantan kanssa tutustumassa tarkemmin yhteen kissiin. Se saamarin kissa pakeni, läpi siitä samaisesta aidasta, josta minä juuri pölähdin läpi. Ja Manta meni perässä, minä seurasin. Ei jäänyt paljon jäljelle shortseista. Nykyään en yhtään tykkää akupunktiosta, tuli kerralla mitta täyteen.
Samaisen kissin syytä oli myös se kerta, kun liukas nurmikko vaihtui yllättäen asfalttiin. Taas vietiin Tepposta, jäi vain nahkasandaalit asfaltin reunalle. Asfaltti-ihottumaa otsaan, koko kesäksi. Käytännössä se oli se kissa, kun opetti minulle, että remmiä ei saa kietoa ranteen ympärille.
Minäpoika olen myös kerran mennyt lääkäriin, koska minulla oli kurkku kipeänä neljä viikkoa. Lääkäri katsoi kurkkuun ja kysyi, että selvitteletkö sinä jatkuvasti kurkkuasi. Jumankekka, minä olin kulkenut Aapo-airedalen kanssa pitkin Jyskän lenkkipolkuja ja kun se karvalla ympäröity peräaukko veti, minä rykäisin kurkkuani. Se lääkäri sanoi, että äänihuuleni vuosivat melkein verta. On kuulema huono juttu, kun rykii, äänihuulet lyö yhteen ja niihin tulee mustelmia. Voi helvettiläinen. Eli jos osallistutte koirankoulutustunnille, niin silmäilkääpä hetkinen ympärillenne. Jos siellä tunnilla on joku reppana, jolla on ääni käheänä, ranteessa nahkahihnan polttama jälki ja otsanahka rullalla, niin melko suurella todennäköisyydellä sillä tyypillä on airedale.
Minä olen muuten ratkaissut tämän airedalen vetämisprobleemin. Kun Airedale täyttää 13 v, se yleensä lopettaa vetämisen. Ja ettei kenellekään jää vahingossakaan epäselväksi, minulla tulee aina olemaan airedale, ja ranteessa parantumaton palovamma.
(Juttu vuodelta 2020)
