Huikkaperällä tuli ensilumi. Seuraavan kerran mustaa maata nähdäänkin sitten toukokuun lopussa. Miten voi olla, että meidän tontti sattui V kasvualueelle ja kaikki muut on ympärillä III aluetta. Muilla piha pukkaa viinirypälettä ja päärynää, meillä ei pärjää edes mänty? No hieman liioittelen, on siinä pihassa hengissä pari vaivaiskoivuakin.
Alli airendaali näki elämänsä ensimmäisen lumipeitteen. Omituinen pentu. Sen suhtautuminen uusiin juttuihin jaksaa aina hämmästyttää. Ensin se lähtee karkuun niin että hippulat vinkuu. Sitten se pysähtyy, istahtaa hetkeksi pähkäilemään ja sitten homma onkin sillä selvä. Ihan sama mistä on kyse. Oli vastassa heppa, ankka, lammas tai leijona. Pakoon niin perskuleesti ja sitten 5 minuutin kuluttua se yrittää jo nakertaa hännästä, paitsi hevosta, koska se ei yletä.
Kun minä päräytin imurin ensimmäisen kerran käyntiin, katosi Alli paikalta, vähän näkyi häntää kun se istui pöydän alla. Parin minuutin kuluttua se tuli haistamaan sitä imuria ja sen jälkeen sitä ei koko värkki enää kiinnostanut.
Videolla Alli säikähti kun lumi narahti minun jalkojen alla, ja niin Alli häipyi paikalta… palatakseen leikkimään. Pitää itse vain tajuta antaa Allille se pieni hetki tutustua, omassa rauhassa.
Tässä kohtaa minä tein muuten virheen sen Manta koiruuden kanssa. Kun hoksasin pikkupoikana, että se pelkää imuria niin mitä teki pikkuTeppo? Jahtasi koiraa imurilla. Paskiainen.
Toisaalta se oli myös Tepposen ainoa keino päästä sille jääkaapille, se imuri.
(Juttu julkaistu alunperin 28.10.2018)
Katso video: Alli ja ensilumi
